Hän oli tuskin rohjennut toivoa veli Philipin palaavan ennenkuin päivänlaskun jälkeen; mutta miksei — kiireesti ratsastamalla —.
Jos ritarin vastaus oli kaikissa suhteissa tyydyttävä — jos Moran onni oli taattu — silloin —.
Hän soitti hopeakelloa.
Palvelija astui huoneeseen.
"Mitä hevosmiehiä ratsasti vastikään pihaan, Jasper?"
"Jalo herra, veli Philip on juuri palannut, ja hänen mukanaan —".
"Käske veli Philipin heti tulla tänne."
"Suvaitkaa, jalo herra —"
"Minä en suvaitse mitään muuta", vastasi piispa, "kuin että minun käskyjäni viivyttelemättä totellaan."
Jasper poistui tottelevaisena ovesta.