"Mikään ei minua hämmästytä", lausui piispa. "Minä olen elänyt maailmassa niin kauan ja olen ollut tekemisissä niin monien hupsujen kanssa, etteivät ihmisten päähänpistot enää pysty minua hämmästyttämään. Ja kautta pyhän Neitsyen, herra ritari, mitä kuuluu minuun, missä sinä olet, kunhan vain olet jättänyt hyvään turvaan ja rauhalliselle mielelle naisen, jonka minä — toimien paavin ja pyhän kirkon tulkkina — tuskin kahta viikkoa sitten jätin sinun huomaasi."
Ritarin kulmilla näkyi ukkospilvi.
"Olisi paras, herra piispa, syrjäyttää pyhän Neitsyen nimi tästä keskustelusta. Sitä on liiaksi käytetty häpeällisellä ja petollisella tavalla. Mora voi hyvin. Missä määrin hänen mielenrauhansa voidaan pitää järkkymätönnä, siitä olen minä tullut tänne ottamaan selvää. Ennen kaikkea tahdon kuulla totuuden kokonaisuudessaan."
Mutta piispa oli jo ehtinyt saavuttaa tasapainonsa.
Hän nousi hymyillen kaikkein viehättävintä hymyään ja ojensi molemmat kätensä suosiolliseen tervehdykseen.
"Ei, rakas ritarini, ennen kaikkea muuta sinä tarvitset kylvyn! Minun kauneudenaistiani tosiaan loukkaa nähdä sinut noin tomuisessa asussa." Hän soitti kelloa. "Ja vielä sinä tarvitset hyvän aterian, mainion italialaisen viinini maustamana. Sinä teit oikein saapuessasi tänne mieskohtaisesti, poikani. Jollei Moralle ole mitään mainittu, ei mitään vahinkoa ole tapahtunut, ja yhdessä voimme hoitaa asian kaksinverroin paremmin. Minua ilahduttaa, että olet saapunut. Mutta kiihkeä matkustus tuottaa suurta mielenjännitystä, kun levottomuus on kiihoittimena… Jasper, valmista kylpy sir Hugh d'Argentille minun omaan kylpyhuoneeseeni; sekoita siihen hiukan tuota tuoksuvaa ja virkistävää pulveria, jota Santa Maria Novellen veljet ovat minulle lähettäneet. Sillävälin kun jalo ritari kylpee, tulee sinun etuhuoneeseen asettaa esille täydellinen vaatekerta, joka hänellä oli yllään, kun hänen päähänsä pisti mennä uimaan jokeemme. Minä oletan, että se on huolellisesti kuivattu ja silitetty ja pantu talteen, hyvänhajuisten yrttien peittämänä… Hyvä on. Nyt, rakas Hugh, salli Jasperin palvella itseäsi, Hän on tekevä kaikkensa sinun mukavuudeksesi. Lähetä sana veli Philipille, Jasper, että minä tahdon puhutella häntä täällä."
Piispa saattoi ritarin kirjaston ovelle, näki hänen vaiteliaana ja yrmeänä astuvan kiiruhtavan Jasperin jäljissä käytävää pitkin; sitten piispa kääntyi ympäri ja astui verkkaan pöydän luo takaisin, hiljaa hykerrellen käsiään.
Hän oli voittanut aikaa ja saanut takaisin ylemmyyden tuntonsa. Yllätettynä oli hän tuntenut, ettei hän olisi pystynyt kiistämään tätä epätoivoisen päättäväistä ritaria vastaan. Mutta ritari jättäisi tuoksuvaan kylpyyn muutakin kuin vain matkatomunsa! Hän tulisi takaisin oikeassa puvussaan ja mielentilassaan. Hyvä ateria ja pullo Italian viiniä kohentaisivat vielä hänen mieltään, tekemällä sen taipuvaiseksi — vaikka oli tosiaankin käsittämätöntä, miksi taivuttaminen oli tarpeen. Vielä käsittämättömämpää oli, että mies, joka kaksi viikkoa sitten oli saanut Moran vaimokseen, vapaasta tahdostaan jätti hänet. Piispa käännähti.
Veli Philip seisoi ovella ja kumarsi syvään.
"Tule sisään, kunnon Philip", sanoi piispa, "tule sisään ja sulje ovi… Minun täytyy saada kuulla kertomuksesi kaikkine yksityiskohtineen; mutta kun meillä ei ole paljon aikaa käytettävänä, pyydän sinua alkamaan hetkestä, jolloin Norellen linnan muurit kohosivat näkyviin."