* * * * *
Vain silmänräpäyksen ajaksi sai mieletön luulo, että Hugh oli palannut, hänen sydämensä sykähtämään. Seuraavana hetkenä hän tiesi ettei se voinut olla Hugh, hän huomasi miehen selvästi muukalaiseksi.
Mora näki hänen eroavan tieltä ja nousevan kiertävää polkua kohti linnan porttia, näki portinvartijan menevän luukulle vastaukseksi kuuluvaan koputukseen; näki hänen menevän noutamaan Zachary vanhusta, joka puolestaan lähetti hakemaan Martin Goodfellowia; senjälkeen portti avautui selälleen, ja muukalainen ratsasti pihaan.
Mora arveli asiakseen laskeutua muurilta alas, mennäkseen katsomaan kuka tämä odottamaton vieras saattoi olla.
Isojen portaiden päässä hän kohtasi Martinin.
"Rouva", sanoi tämä, "alhaalla odottaa mies, joka välttämättä tahtoo puhutella sir Hugh'ta. Kuultuaan meiltä, että ritari on ratsastanut etelään ja viipyy matkallaan moniaan päivän, hän pyytää saada puhutella teitä kahdenkesken, mutta hän kieltäytyy ilmoittamasta asiaansa ja nimeänsä. Mestari Zachary toivoi, että te suvaitsisitte käskeä meitä lähettämään miehen pois, sanomalla hänelle, että jos hän tahtoo, saattaa hän palata kuuden päivän kuluttua, jolloin kunnioitettava ritari lienee palannut." Mora rypisteli kulmiaan. Hänelle ei ollut ensinkään mieleen, että Zachary ja Martin Goodfellow yhdessä päättivät, mitä hänen tuli tehdä.
"Kuvaa hänet minulle", sanoi hän. "Minkälaatuinen mies hän on?"
"Tummaverinen", sanoi Martin, "ja sotilasmainen, vähän hurjapään näköinen, mutta käytökseltään moitteeton. Zachary ja minä luulisimme —"
"Minä tahdon tavata häntä", keskeytti Mora, alkaen astua alas portaita. "Minä tahdon tavata hänet pitosalissa ja kahdenkesken. Sinä, Martin, voit odottaa ulkona, niin että voit astua sisään heti kun minä kutsun. Käske Zacharyn toimittaa ateria ynnä viiniä tai pullo hyvää olutta, niin että voin tarjota sen matkamiehelle, jos hän on virkistyksen tarpeessa".
* * * * *