Vihdoin oli koko taivaanlaki siroittunut tähtiä täyteen, kiertotähdet loistivat tasaisella valollaan; vähenevä kuu kohosi suurena ja kullankarvaisena havumetsän takaa, ja tuli sitä pienemmäksi ja hopeisemmaksi, kuta korkeammalle se kohosi.

Mora peitti kasvonsa käsillään. Kesäyö oli kukkurallaan tuoksun suloa. Tähdet tuntuivat laulavan. Kuu näytti voitonriemuisena kulkevan taivaalla. Tänä pimeyden hetkenään hänen täytyi sulkea silmistään tuo loistava taivas. Hän antoi kasvonsa vaipua käsiinsä ja nojasi päänsä polviin.

Isku iskun jälkeen oli piispan kirjeestä langennut häneen.

Ensiksikin, että piispa itse oli ryhtynyt pettämään häntä ja pitänyt selviönä, että Hugh rupeisi hänen liittolaisekseen.

Sitten oli vanha Mary Antony eukko petkuttanut häntä sinä iltana, jolloin Hugh tunkeutui luostariin, ja piispa tiesi tästä eikä se näyttänyt hänessä herättäneen muuta kuin tyydytystä ja hieman hilpeyttä.

Ja sitten järkyttävä uutinen, että Mary Antonyn näky oli ollut pelkkä keksintö, jonka vanha eukko melkein peloittavalla älykkäisyydellä oli pannut toimeen, ja piispa kehoitti ritaria kiittämään Luojaa eukon viisaudesta ja estämään Moraa kuulemasta ainoatakaan sanaa, joka voisi saada hänet epäilemään näyn aitoutta ja huomaamaan, että häntä oli petetty ja peijattu! Todellisuudessa piispa ja hänen miehensä yhä edelleenkin olivat osallisia Antony eukon petoksessa.

Nyt Mora täysin ymmärsi, miksi piispa puolittain humoristisella, puolittain epäilevällä tavalla otti vastaan hänen kertomuksensa näystään. Eipä ihme, että piispa oli nimittänyt Antony eukkoa "erinomaisen viisaaksi ja taitavaksi lapseksi".

Mutta juuri kun Morassa alkoi viritä viha, eikä vain piispaa, vaan myöskin rakastamaansa ja suojaamaansa vanhaa naista kohtaan, joka nyt oli pettänyt hänet, yllätti hänet uutinen vanhan maallikkosisaren kuolemasta ja kuvaus hänen hartaasta uskollisuudestaan loppuun saakka.

Eläessään Mary Antony usein oli intoileva olento, vainajana hän riisui suuttumuksen aseistaan.

Ja, kaiken lopuksi, vanha maallikkosisar tekonäkyineen kävi merkityksettömäksi tärkeämmän kysymyksen rinnalla: mille kannalle asettuisi Hugh? Oliko hän vaikeneva ja täten tuleva petokseen osalliseksi, vai kertoisiko hän, maksoi mitä maksoi. Moralle totuuden?