"Minä olen harkinnut, kunnianarvoisa isä", vastasi ritari yksinkertaisesti; "ja tehnyt päätökseni."
"Mitä sinä olet päättänyt tehdä, poikani?" kysyi piispa lempeimmällä äänellään.
"Kertoa Moralle, niin pian kuin palaan, totuuden kokonaisuudessaan."
Piispa kohotti katseensa, nähdäkseen vieläkö lippu hulmahteli.
Sen se teki.
Varmastikin kävi tuulenhenki orsien välissä.
"Ja mitä sinä luulet, poikani, sellaisen ilmoituksen vaikuttavan vaimosi mielentilaan?"
"Minun asiani ei ole muodostaa mitään arveluita; minä tiedän vain tosiseikoista."
"Aivan niin, poikani, aivan niin", vastasi piispa, puristaen sormenpäät yhteen ja kohottaen ne huulilleen. "Mutta kun kerran olemme tekemisissä syiden kanssa, saattaa toisinaan olla paikallaan tutkistella niiden seurauksia, jotteivät ne yllätä meitä vallan valmistumattomina. Oletko ottanut huomioon, että koska vaimosi katsoi olevansa oikeutettu poistumaan luostarista ja solmimaan avioliiton kanssasi ainoastaan sillä perusteella, että pyhä Neitsyt ihmeellisellä tavalla antoi hänelle siihen luvan, hän nyt, saadessaan kuulla, että mitään tällaista ihmeellistä lupaa ei olekaan esiintynyt, ei enää tunne olevansa siihen oikeutettu?"
"Se on suuresti pelättävää", vastasi ritari.