Jos piispa avaisi hänelle tien, saattaisi hän helposti palata luostariin.
Mutta tosielämänsä olisi hän silloin jättänyt taakseen rakastajansa luo.
Hän toisi mukaansa luostariin rikkirevityn omantunnon ja murtuneen sydämen.
Varmastikin nämä kaksi miestä, jotka häntä rakastivat, saattoivat säästää hänet tältä ahdistukselta, jos he luopuivat kaikesta itsekkyydestä ja ajattelivat vain häntä.
Heti päätti piispa täyttää oman osansa.
"Rakas Hugh", sanoi hän, "sinä teit oikein, kun tulit luokseni neuvottelemaan näistä suunnitelmista, ennenkuin otit peruuttamattoman askelen, pannaksesi ne täytäntöön. Vain minä saattaisin palauttaa vaimosi Valkoisten sisarten priorittareksi ja senlisäksi olisi minun välttämätöntä jatkuvasti oleskella täällä taatakseni hänelle hankaluuksista vapaan elämän. Mutta minä en tule oleskelemaan täällä, minä tulen kohdakkoin jättämään sekä Worcesterin että koko maan ja palaamaan kauniiseen Italiaani. Pyhä Isä on suvainnut yksityisesti ilmoittaa minulle että minulle piakkoin tarjotaan korkea virka-asema. Minä olen tänään päättänyt ottaa sen vastaan. Minä palaan Italiaan pyhän kirkon kardinaalina."
Hugh nousi ja kumarsi. Voimakas suuttumus välähti hänen katseestaan.
"Jalo herra Kardinaali, minä onnittelen teitä. Sen minä saatan ymmärtää, että kardinaalinhattu saattaa houkuttaa teitä jättämään katedraalinne, kaupunkinne ja kansanne, joka teitä rakastaa. Mutta että te päästäksenne eteenpäin kirkollisella urallanne, vaikka kuinka suuresti tahansa, olette valmis vapaaehtoisesti lähtemään ja jättämään Moran suruun, Moran vaikeuksiin, Moran kaipaamaan apuanne —"
Ritari keskeytti hämmästyneenä sanatulvansa. Piispa, joka ei koskaan nauranut, naurahti ääneen. Ja samalla hän, joka ei koskaan itkenyt, jo näytti olevan purskahtamaisillaan itkuun.
Suomut putosivat Hugh'n silmistä, ennenkuin piispa oli sanonut sanaakaan. Hän havaitsi toisen rakkauden yhtä suureksi kuin omansa.