Kun hevoset tulivat heidän näkyviinsä lausui piispa: "Philip on saattava sinua muutaman peninkulman matkallasi."
"Kiitän teitä, isä", vastasi ritari, "mutta se ei ole tarpeen. Tämä kunnon veli on saanut istua monta vuorokautta satulassa."
"Se on hyvin tarpeellista", sanoi piispa. "Anna Philipin ratsastaa rinnallasi, kunnes te olette sivuuttanut Munkkimetsän ja onnellisesti olette päässeet avoimille maille sen takana. Silloin voit, jos tahdot, käskeä häntä palaamaan."
"Worcesterin salamurhaajiako vastaan tämä toimenpide on tarpeen, jalo herra?"
Piispa hymyili.
"Kenties", sanoi hän. "Saraseeneja voit rankaisematta iskeä kuoliaaksi, mutta sinun emme voi sallia joutuvan sellaisen kohtalon alaiseksi. Sinulla on, rakas Hugh, liian kallisarvoisia kappaleita muassasi, jotta mikään yllätys saisi tulla kysymykseen. Nyt on levottomat ajat ja vaaroja uhkaa kaupungin ympärillä. Päästyäsi kolme peninkulmaa eteenpäin voit lähettää veli Philipin takaisin ja ratsastaa eteenpäin yksin."
Heidän tultuaan hevosten luo, ritari varovaisesti asetteli kantamuksensa satulansa taakse. Sitten hän laskeutui toiselle polvelleen, taivuttaen päänsä piispan siunattavaksi.
Worcesterin Symon luki siunauksen. Kumartuen lisäsi hän sitten matalalla äänellä: "Ja ohjatkoon Jumala ja pyhimykset sinua kaikissa asioissa oikein päättämään."
"Amen", sanoi Hugh d'Argent ja suuteli piispan sormusta.
Sitten hän nousi ratsaille ja ratsasti taaksensa katsomatta palatsin portista ulos veli Philipin seuraamana.