Hänen ensimmäiset sanansa koskettivat asiaa, jota ei oltu vielä mainittu.
"Antony kulta", hän virkkoi, "onko tuo kukkavihko meidän jalkaimme juuressa sinun tekemäsi?"
"Voi, kunnianarvoisa äiti", huokasi vanha maallikkosisar, "siinäkin minä menettelin väärin, vaikka aioin tehdä hyvää. Sisar Mary Augustine tuli nähkääs keittiöön valmistamaan äiti alipriorittaren määräyksestä piiraita, ja voidakseen tehdä ne raskaiksi hän halusi päästä minun neuvoistani, jotka varmasti olisivat aika lailla keventäneet niitä, ja niin hän käski minun mennä kitkemään rikkaruohoja puutarhasta.
"Kitkeissäni tulin ajatelleeksi, että paljoa hauskempaa olisi kerätä oikein kaunis kukkavihko suloisen Neitsyemme alttaria koristamaan; ja näin ajatellen minä jätin sisar Mary Augustinen raskaan työn ja rupesin noudattamaan omaa mielihaluani. Mutta kun kukkavihko oli valmis, niin, voi sentään, se olikin vain kimppu rikkaruohoja!"
Priorittaren silmät täyttyivät kyynelistä; aluksi hän ei uskaltanut vastata, peläten äänensä pettävän. Sitten hän kumartui nostamaan kukkavihon maasta.
"Pyhä Neitsyt on saapa sen", hän sanoi. "Minä lasken sen hänen alttarilleen omassa kammiossani. Hän ymmärtää kyllä — sillä hän tietää, kuinka usein, käsien kitkeissä rikkaruohoja, sydän kerää kuitenkin kaiken aikaa mitä kauneimpia kukkia.
"Niin, ja toisinaan, kun kannamme Jumalalle uhriksi kaikkein ihanimpia kukkia, Hän näkee niissä vain arvottomia rikkaruohoja. Ja kun mielemme on murheinen, koska meillä on vain rikkaruohoja tarjottavina, niin Hän näkee niissä tuoksuvia kukkia. Mitä käsi tarjonneekin ihmissilmin katsottuna, Jumala näkee siinä aina sydämen arvotusten kukkivan."
Prioritar vaikeni kasvoillaan perin iloinen ilme. Sitten, huomatessaan vanhan maallikkosisaren yhä katselevan kukkavihkoaan tyytymättömänä, hän jatkoi: "Ja sitä paitsi, Antony kulta, kuka ratkaisee, mitä kukkia on nimitettävä 'rikkaruohoiksi'? Luoja itse ei sanonut 'rikkaruohoksi' ainoatakaan kasvia luomakunnassaan, kuinka mitätön se olikin Kun hän ihmisen syntiinlankeemuksen tähden kirosi maan, Hän sanoi: 'Kasvakoon se myöskin ohdakkeita ja orjantappuroita!' No niin; terävimmät okaat on ruusulla; ohdake on Skotlannin kuninkaallinen kukka ja jos meidän vanha valkoinen aasi voisi lausua mielipiteensä, niin epäilemättä se sanoisi sitä Kukkien Kuninkaaksi.
"Ei missään kohdassa Pyhiä kirjoja mainita ainoatakaan kasvia 'rikkaruohoksi'. Ihmisen tehtäväksi on jäänyt julistaa rikkaruohoiksi sellaiset kasvit, joita hän ei tarvitse.
"Katsohan jokaista näistä. Kykenisikö kumpikaan meistä kahdesta, vaikka vuosikausia uurastaisimme, valmistamaan kaikella taidollammekaan mitään niin täydellistä kuin vähäpätöisimmän näistä rikkaruohoista?