"Ei, ne ovat rikkaruohoja, koska kasvavat siellä, missä niitä ei pitäisi olla. Upea tulipunainen unikko on rikkaruoho viljavainiossa. Jos ruusut peittäisivät vehnäpellon, niin me julistaisimme ne rikkaruohoiksi ja kitkisimme ne maasta.
"Ja kenties muutamien meistä on täytynyt kohdella siten elämämme ruusuja, noita suloisia ja tuoksuvia ilmiöitä, jotka peittivät alleen palveluksemme vehnän, ylistyksemme ja rukouksemme uhrin.
"Ja kun kaikki rikkaruohomme on kiskottu maasta ja heitetty sotkuiseen kasaan Hänen jalkainsa juureen, niin ehkäpä ne ovatkin meidän Herramme silmissä seppele valiokukkia. Maan päällä saatu orjantappurakruunu saattaa paratiisissa muuttua kukkakiehkuraksi."
Prioritar laski kukkavihon viereensä penkille.
"Ja nyt, Antony, puhumme sinun herneleikistäsi. Ei ole laisinkaan väärin laskea herneiden avulla, kuinka monta päivittäin käy iltamessussa; vaikka toisaalta myönnänkin, että minun mielestäni olisi helpompaa laskea kädet ristissä yksi, kaksi, kolme, kuin pudottaa herneet kädestä toiseen skapulariosi alla. Mutta kuinka tahansa, menettelytapa, joka voisi olla vain salakuoppa toiselle, saattaa toiselle osoittautua tueksi. Annan sen vuoksi sinulle luvan laskea edelleenkin herneittesi avulla. Myöskin nuo leikit kammiossasi ovat viattomia ja saattavat minut ajattelemaan, kuten joskus ennenkin olen ajatellut, että pallo- ja rengasleikit, joissa silmä ohjaa kättä ja mieli silmää, voisivat olla meille kaikille hyödyksi kesäiltoina.
"Mutta minä en voi sallia sinun ruveta ratkaisemaan Valkoisten sisarten tulevaa elämää. Kuka sinä olet lähettääksesi minut paratiisiin vanhan kyntesi näpähdyksellä tai pitämään oivallisen alipriorittaremme kiirastulessa? Hyi häpeä, Mary Antony!" Mutta kunnianarvoisan äidin äänen sävyä vastaan puhui hänen harmaiden silmiensä hilpeys.
"Siitä asiasta ei siis enempää, Antony kulta; vaikka, totta puhuakseni, sinun tarinasi tuottaa minulle helpotusta, koska se on vastaus kysymyksen, jonka aioin sinulle tehdä. Ei ole kulunut tuntiakaan siitä, kun sain kuulla sisar Antonyn kerskannen, että hän saattoi peukaloa ja etusormea näpähdyttämällä minä iltana tahansa lähettää äiti alipriorittaren kiirastuleen."
"Kuka sellaista on kertonut minusta?" änkytti Mary Antony. "Kuka niin sanoi, kunnianarvoisa äiti?"
"Muuan pikku lintu", mutisi prioritar. "Muuan pikku lintu, rakas Antony; mutta ei sinun sievä punarinta-satakielesi. Sitä paitsi kerskaus tarkoitti äiti alipriorittaren keiton myrkyttämistä. Oletko koskaan pannut vahingollisia aineksia äiti alipriorittaren keittoon?"
Mary Antony liukui polvilleen.