Hänen kääntyessään kaiteen luona tuntui itsepintainen ääni kuiskaavan: "Valkoinen ruusu tarkoittaa hänen paluutaan luostariin, punainen lähtöä Roomaan."
Ja kun hän taas saapui muurille, tirkistivät häneen porttiholvista pikkutytön kirkkaat silmät.
Piispa seisahtui aivan hiljaa katselemaan häntä.
Milloinkaan hän ei ollut nähnyt niin viehättävää keijukaista. Päivänsäde näytti kätkeytyneen jokaiseen hänen tuuhean tukkansa kiharaan. Hänen pienillä ruskeilla kasvoillaan oli kypsän persikan kukkeus; hänen katseessaan oli havahtuneen kauriin arka loiste.
Piispa hymyili.
Loistavista silmistä hävisi niiden pelokas välke, ne sädehtivät vastaukseksi. Piispa viittasi.
Pikku tyttö hiipi porttiholvista esiin, sai lisää rohkeutta, kiisi kentän yli ja seisoi piispan ja ruusujen välillä.
"Mistä sinä tulit tänne, pienokaiseni", kysyi Worcesterin Symon lempeimmällä äänellään.
"Iso portti oli auki ja minä juoksin siitä sisään."
"Entä mikä on nimesi, pikku tyttö?"