"Verity", kuiskasi lapsi arasti ja punastui lausuessaan oman nimensä.
"Niinkö", mutisi piispa. "Onko Totuus [Verity = totuus. (Suom.)] tosiaankin tullut avoimesta veräjästäni sisään?"
Sitten hän sanoi, hymyillen kohti pieniä kasvoja, jotka olivat luottavaisesti kääntyneet häneen päin.
"Haluatko jotain, enkelilapsi, mitä minä voin sinulle antaa?"
Toinen paljaista ruskeista pikku jaloista hankasi levottomasti toista vastaan. Viisi paljasta ruskeata pikku varvasta kaivautui nurmeen.
"Älä pelkää", lausui piispa. "Pyydä minulta mitä tahdot, ja minä annan sen sinulle, vaikkapa se olisi puolet valtakuntaa. Niin, vaikkapa se olisi isä Benedictin pää vadissa."
"Ruusun", sanoi lapsi innoissaan, ollenkaan huomaamatta isä Benedictin pään ja puolen valtakunnan tarjousta. "Ruusun tuosta kauniista puusta! Minä näin muurin takaa, miten kauniit ne olivat!"
Piispan huulet hymyilivät vielä, mutta hänen silmänsä kävivät äkkiä vakaviksi.
"Pyhä Josef!" mutisi hän ja teki ristinmerkin.
Sitten hän kumartui lapsen yli ja laski kätensä hänen kiharoilleen.