"Suuri Ylimmäinen pappi… Astui taivaaseen." Tässä hiiskumattomassa hiljaisuudessa ei Mora, joka niin äskettäin oli ollut Valkoisten sisarten prioritar, voinut muuta kuin polvistua ja rukoilla. Näkymättömän läsnäolo tuntui selvemmin. Mora sulki silmänsä. Herran käsi lepäsi hänen sydämellään.
Kammiossaan Mora oli rukoillut, että Vapahtajan puuhun naulittu jalka tulisi hänelle yhtä läheiseksi kuin pienokaisen jalka Neitsyt-äidin helmassa. Hänen murheessaan oli tämä rukous hänelle täytetty.
Mutta nyt kun hän oli joutunut ulkomaailmaan, tarvitsi hän enemmän. Hän tarvitsi sitä jalkaa, joka käy ja liikkuu, astuu ihmiskoteihin, joka pysähtyy lieden ääreen, tulee hääjuhlaan ja äskenluodun haudan viereen, jalkaa, johon on tarttunut tomu elämän valtatieltä, jalkaa, joka on taivaltanut työläitä teitä, eikä koskaan ole kompastunut.
"Kaikissa kiusauksissa koeteltu"… Silloinpa tässä oli Hän, joka saattoi ymmärtää Hugh'n kovan koettelemuksen, joka saattoi armahtaa, jos Hugh lankesi. Tässä oli Hän, joka saattoi ymmärtää Moran poloisen sydämen murtumisen, jos hänen täytyi jättää Hugh nyt, kun hän häntä näin rakasti. "Suuri Ylimmäinen pappi"… Mitä muita pappeja oli tarvis, kun sai olla "Hänen kanssaan pyhällä vuorella". Joka oli astunut taivaaseen ja kuitenkin aina eli meidän välimiehenämme.
Syvä rauha valui Moran sydämeen, kun hän hartaana polvistui tälle pyhälle paikalle, missä hän ensi kerran uskonnollisen elämänsä aikana oli kohdannut "Jesuksen yksinään".
"Oi, vanhurskas Luoja!" huudahti hän vihdoin… "Sinä joka tunnet miehen sydämen, ja voit aavistaa, minkälainen on naisen sydän, suo minulle tänä päivänä tosi näky — näky, joka tavalla, mikä ei jätä epäilykselle mitään sijaa, osoittaa minulle Sinun tahtosi minuun nähden".
LIV luku
NÄKYMÄTÖN.
Uusi- ja ihmeellinen oli se maailma, jonka Mora kohtasi kääntyessään kappelista pois ja ohjatessaan askeleensa kotiinpäin.
Hän oli tottunut pitämään kiusausta itseäänkin synnillisenä, mutta nyt tuo pyhä sana "kaikissa kiusauksissa koeteltu kuten mekin" näytti puhdistavan tämän sieluntilan, kunhan hän vaan saattoi siihen lisätä voittoisasti: "ja kuitenkin synnitön".