Worcesteriin lähtevät kaksi miestä, joiden oli vietävä käärö piispalle, olivat juuri ratsastaneet ulos isosta portista. Yhä avoimen portin kautta saattoi Mora nähdä heidän taluttavan hevosiaan kukkulalta alas ja kääntyvän eteläiselle tielle.
Portinvartija yritti ryhtyä porttia sulkemaan, mutta hänet esti siitä tallipoika, viittaamalla Iconiin, jota renki talutti edestakaisin oven edessä valmiiksi satuloituna; Icon käyristi ylväästi niskaansa ja huiskutti häntäänsä, ikäänkuin tietoisena lumivalkoisesta kauneudestaan, samoin kuin milloin se Worcesterin rantaniityllä oli havainnut olevansa ihailevan nunnajoukon keskuksena.
Nähdessään hevosen huiskivan harjan, komean rinnan ja ylpeän asennon tuli Mora vastustamattomasti muistaneeksi näytelmää luostarin pihassa, kun piispa ratsasti sinne valkoisen hevosensa selässä ja hän itse seisoi portaitten päässä ottamassa häntä vastaan. Milloinkaan ei hän enää seisoisi niin piispaa vastaanottamassa, milloinkaan enää ei Icon tätä ylväästi kantaisi selässään. Piispa oli antanut Moran Hugh'lle ja Iconin Moralle. Heikko säälin tunne liikahti hänessä. Ehkä hän tänä hetkenä oli tajuamaisillaan, mitä molemmat lahjat olivat piispalle maksaneet.
Kumartaen päätänsä katsahti Mora pihalle ja porttiholvin alatse ulos. Lähetit ratsastivat kiiruusti. Juuri nyt he hävisivät havumetsään.
Hänen kirjeensä Symonille oli matkalla. Tyydytyksellä ja ilolla muisti hän eräitä asioita, joita hän oli kirjeeseensä kirjoittanut.
Sitten — kun havumetsä nielaisi molemmat lähetit — teki koko hänen sielunsa täyskäännöksen Hugh'n puoleen.
Kolme porrasta hänen alapuolellaan odotti häntä palvelijapoika, pidellen tikaria, jota Moralla oli tapana kantaa vyössään, kun hän yksinään ratsasti metsässä. Hän oli lähettänyt sen teroitettavaksi. Mora otti sen pojalta, koetti sen terää, pujotti sen vyöhönsä, hymyili pojalle, astui alas jälelläolevia portaita myöten ja laski kätensä Iconin harjalle.
Silloin mistress Deborah'n kiihkeät ovelta annetut merkit herättivät Zachary-vanhuksen huomiota.
Astuen eteenpäin hän paljasti valkean päänsä ja uskalsi tehdä nöyrän huomautuksen.
"Hyvä rouva", sanoi hän, "ei ole turvallista eikä viisasta teidän ratsastaa yksinänne. Vain muutaman tuokion viivytyksen aiheuttaa se, jos Beaumont satuloi hevosen ja ratsastaa mukananne".