Mora nousi satulaan ennenkuin vastasi.
Hän hillitsi hyvin itsevaltaisen luonteensa kuohahduksen, koettaen muistaa, että Debbie ja Zachary vanhusten silmissä hän oli vain sama lapsi, jota he olivat rakastaneet ja hoivanneet alusta saakka ja joka äkkiä oli kasvanut suureksi. He eivät olleet tunteneet Valkoisten sisarten prioritarta.
Kumartuen satulassaan, käsi Iconin harjalla, lausui Mora:
"Minä menen mieheni luo, Zachary, ja minä ratsastan mieluummin yksin."
Sitten hän tarttui ohjaksiin, käänsi Iconin porttiin päin ja ratsasti pihan poikki, katsomatta yhtä vähän taakseen, missä mistress Deborah vuorotellen väänteli käsiään ja puisteli nyrkkiään Zacharylle, kuin sivuilleen, missä Mark ja Beaumont paljain päin seisten odottivat hänen menevän ohi, saadakseen päästää valloilleen ilon, mitä mistress Deborah'n eleily ja mestari Zacharyn masentunut ilme heissä herättivät.
Mora ratsasti katsoen suoraan eteensä yli Iconin suippopäisten korvien. Hän ratsasti Hugh'n luo eikä läsnäolijain pitänyt näkemän lemmenhehkua hänen silmissään.
Juhlallisena ja säteilevänä, pää korkealla, kävelytti hän valkoisen ratsunsa portin läpi, ja jos portinvartija ehkä huomasikin ihmeellisen loiston hänen silmissään — hyvä, auringon säteethän alkoivat langeta vinoon ja Mora ratsasti suoraan länttä kohti. Zachary nousi ylös portaita ja kiiruhti halliin mistress Deborah'n seuraamana. Ja Mark liittyi mistress Deborah'n ja Beaumont mestari Zacharyn seuraan; mutta palvelijapoika istui portailla ja nauroi.
Portinvartija sulki portin. Päivän työ oli tehty.
LVIII luku