Mutta kammion ilmassa heijaili vielä ruusujen ja liljain tuoksua.
Pyhä Neitsyt hymyili Pienokaiselleen.
Ja priorittaren sydämessä vallitsi rauha. Hänen pitkällinen valvontansa, rukouksen hetket olivat vahvistaneet hänet tuntemaan itsensä tyynen varmaksi tulevasta voitosta.
Lujana tässä varmuudessaan hän kumartui ja suuteli hellästi pyhän Pienokaisen pikku jalkoja.
Sitten hän helisti tapansa mukaan kelloa, joka kutsui tuota pikku yhdyskuntaa nousemaan ja aloittamaan uuden päivän.
VIII luku
MYRSKYN SIIVILLÄ.
Saman päivän iltapuolella odotteli Mary Antony pylväskäytävässä Valkoisia sisaria palaaviksi vespermessusta. Ainoastaan kaksikymmentä oli lähtenyt siihen; ja peläten tuon tavallisuudesta poikkeavan lukumäärän erehdyttävän häntä kulutti vanha maallikkosisar odotusaikaansa laskemalla kahtakymmentä hernettänsä yhä uudelleen, siirrellen niitä toisesta kädestä toiseen.
Äiti aliprioritar ei kyennyt vielä nousemaan vuoteestaan. Sisar Mary Augustine oli jäänyt häntä hoitamaan.
Sisar Teresan tuskat olivat lieventyneet, mutta hän oli vielä kuumeessa ja omituisen heikkona. Kunnianarvoisa äiti kielsi häntä nousemasta.