Priorittaren käsi piteli yhä avainta.
Hän väänsi sitä ja veti sen sitten pois lukosta.
Korvia huumaava ukkosen jyrähdys vapisutti seiniä. Tuulenpuuska ja ryöpsähdys sadetta iski oveen.
Kun ukkosen viimeinen kaiku oli häipynyt tiehensä, puhkesi prioritar puhumaan; ja tuo keskellä myrskyä kaikuva tyyni ääni kuulosti ainoan kuuntelijansa korvissa kuin mahtiääni Galilean merellä, kun se käski myrskyä taukoamaan ja hurjia aaltoja rauhoittumaan.
"Kuka olet ja mitä toimitat täällä?"
Olento ei vastannut.
"Oletko aavevieras, joka on palannut meidän keskuuteemme näkymättömästä maailmasta?"
Olento ei liikahtanutkaan.
"Oletko sitten lihaa ja verta ja kuolevainen kuten mekin?"
Verkalleen taivutti olento päätään.