Kammioonsa astuessaan prioritar näki heti, että hänen määräyksiään oli toteltu.
Hilkkaniekka olento seisoi kammion toisessa päässä nojaten leveitä hartioitaan seinää vastaan. Käsivarret olivat ristissä kaavun alla; prioritar saattoi nähdä, että myöskin jalat olivat ristissä. Puku oli tosin Valkoisten sisarten, mutta se verhosi niin ilmeisesti miesolentoa — — isoa miestä, joka oli joutunut umpikujaan ja näytti aikovan uhmata — että oudosta tilanteesta, suuttumuksesta ja pelosta huolimatta tuon pyhän asun ja sen salaisen kantajan välinen ristiriitaisuus pakotti priorittaren hymyilemään vastoin tahtoaan.
Sulkien oven hän veti esiin tummasta espanjan puusta veistetyn tuolin, lordi piispan antaman lahjan, joka tulkitsi sopivasti hänen ylhäisen virkansa arvokkuutta.
Tuoliin istuutuen hän laski vasemman kätensä kevyesti tuolin kädennojaksi veistetyn jalopeuran harjalle; mutta oikea käsi piteli yhä näkymättä norsunluu kahvaa, ja ojentuen hiukan eteenpäin, jalat lujasti maahan juuttuneina, hän oli valmis hypähtämään tuossa tuokiossa pystyyn.
"Tiedän Teidät mieheksi", hän virkkoi.
Ukkonen jyrisi kaukana.
Sade roiskui yhä ikkunaan, mutta rajuilma oli tyhjentänyt voimansa; taivas alkoi seljetä. Kalpea valojuova auringonpaistetta purkautui hajaantuvien pilvien lomasta ja tunkeutuen sisään ikkunasta kimmelsi jalokiviristissä priorittaren rinnalla ja sytytti omituisen säteilyn hänen kirkkaiden silmiensä tutkivaan valoon.
"Tiedän Teidät mieheksi", virkkoi hän toistamiseen. Te seisotte siinä paljastettuna; ja varmaankin te seisotte siinä myöskin häpeissänne. Juonia kutomalla, omaksumalla meidän asumme teidän on onnistunut tunkeutua kenenkään haluamatta tähän pyhään luostariin, missä elää vähäinen joukko naisia, jotka ovat eronneet maailmasta ikiajoiksi, jotka ovat luopuneet paljosta pyhittääkseen elämänsä alituiseen hartauteen ja palvontaan, saavuttaen siten välitysvallan, joka tuottaa siunausta niille, jotka vielä jatkavat elämän taistelua ulkona maailmassa.
"Mutta sitä varten on täytynyt katkaista monta hellää sidettä. Ulkona maailmassa on rakkaita isiä ja veljiä, joita nunnat mielellään tapaisivat uudelleen; mutta se käy päinsä vain ani harvoin vierassuojassa portin luona, ja silloinkin on ristikko välillä. Ottamatta lukuun piispaa tai pappia ei yhdenkään miehen jalka saa astua meidän luostariimme, ei yhdenkään miehen äänen ole sallittu kaikua näissä kammioissa.
"Mutta — petosta ja salajuonta käyttäen — te olette nyt tunkeutunut tänne. Tuskinpa minun pitäisi sallia teidän poistua täältä hengissä kerskaamaan teostanne."