»On parasta, ettemme mene sinne», sanoi José. »Tiedät miksi. Hän ei haluaisi nähdä meitä. Näithän, kuinka tänään kävi. Hän ei ole vihainen, mutta hän on päättänyt välttää kaikkia muistoja. Pian hän matkustaa pois, ja sitten sinä voit tulla minun kanssani niin usein kuin tahdot; mutta ei nyt. Kun tämä viikko on päättynyt, matkustaa hän — kauas pois.»
»Minä tahdon mennä ensi kerralla», sanoi Pepita itsepäisesti. »Minä menen ilman sinua, ellet tahdo tulla kanssani. Isabella, Juan ja Manuelo ottavat minut kyllä kernaasti mukaansa. Hän voi — hän saa katsella härkiänsä.»
Hän ei tiennyt, että epätoivo oli hänet vallannut — hän luuli sitä uhmaksi. »Niin, niin», mietti hän henkeänsä pidätellen, »Sebastiano saisi nähdä hänen nauravan ja juttelevan Manuelon, Carlosin, Juanin ja muiden kanssa, ja silloin hän saisi rangaistuksensa».
Tyttö ei tahtonut kuunnella Josén estelyjä. Hän menisi sinne — hän menisi sinne. Mistään muusta härkätaistelusta kuin tästä hän ei välittänyt.
Hän voi tuskin hillitä itseään, kunnes kisojen päivä saapui. Hän oli itse ommellut itselleen uuden puvun; hänellä oli uusi viuhka ja uusi kaulanauha, jotka hän oli ostanut pienillä säästöillään.
Siellä oli runsaasti väkeä. Tiedettiin, että Sebastiano matkustaisi pois, ja monet olivat tulleet siitä syystä, haluten nähdä hänet vielä viimeisen kerran kisakaudella.
Alussa oli Pepita iloisempi kuin hänen ihailijansa koskaan olivat nähneet hänen olevan. Hän suvaitsi puhua ja hymyillä heille, vieläpä kuunnellakin. Hän oli kuin pieni levoton koreahöyheninen lintu. Isabella katseli häntä ihmetellen.
»Sellainen hän ei ole koskaan ennen ollut», kuiskasi hän Juanille.
Ja sitten tuli Sebastiano, ja he näkivät vain hänet.
Kun sonni vihdoin makasi muodottomana möhkäleenä tomussa ja yleisö riemuitsi ja hurmaantuneena melkein heittäytyi paikoiltaan ja koreapukuinen uljas matadori kumarsi katsojille, kumarsi kerran toisensa perään, istui Pepita kuin kivipatsas. Hänen kasvoissaan ei ollut hitustakaan väriä, ja silmät tuijottivat jäykkinä. Hän ei näkynyt kuulevan eikä näkevän, ennenkuin joku puhutte!! häntä. Silloin hän nousi ja huomasi Manuelon.