»Laita niin, että hän tulee takaisin — toimita hänet tulemaan takaisin luokseni, Jumalan pyhä äiti! Hänen täytyy tulla takaisin! Lähetä hänet muurin luo jonakuna iltana — niin, jo tänä iltana!»
Sebastiano ei millään muotoa saisi tietää, että hän oli kuin Sarita, mutta hänen täytyi tulla. Ja mitä tahansa Pepita tekikään tai sanoikaan, ihailija ei saisi mennä tiehensä. Hän möisi uuden kaulanauhansa, äidiltä perimänsä hopeakamman — jonka hänen isänsä oli antanut hänen äidilleen näiden kihlauksen aikaan, — ne hän möisi ostaakseen kukkia ja vahakynttilöitä pyhälle äidille. Mutta takaisin Sebastianon täytyi tulla, eikä hän saisi enää mennä pois, käyköön muuten kuinka tahansa.
Hän polvistui kivilattialle kädet ristissä alati toistellen samoja sanoja — joka kerralla edellistä hartaammin. Kaiken nuorekkaan voimansa hän upotti rukoukseensa.
Ja kuitenkaan hänelle ei ollut selvinnyt, mitä hän tekisi ja sanoisi, jos Sebastiano todella tulisi.
Kun hänen sitten oli noustava lähteäkseen pois, täytyi hänen yrittää kahdesti ennenkuin siinä onnistui. Hän oli tyhjentänyt melkein kaikki voimansa intohimoisiin rukouksiinsa, ja hän meni vavisten ulos häikäisevään päiväpaisteeseen. Näin hän teki päivä päivältä — päivä päivältä — ja illalla odotteli kiviaidan luona, mutta tie häämöitti aina yhtä tyhjänä.
Eikä hän voinut saada tietää mitään. Hän ei voinut kysyä — ei sittenkään, vaikka hän toisinaan istui ja tuijotti Joséhen nälkäisin katsein ja hänestä tuntui, että hänen täytyi kaatua kuolleena maahan, ellei tämä puhunut. Mutta veli ei virkkanut hänelle mitään, koska hänellä ei juuri ollut mitään kerrottavaakaan ja koska hän sitäpaitsi varmasti uskoi, että pelkkä Sebastianon nimen mainitseminen suututtaisi sisarta.
Niin meni aika — viikot vierivät, kuukaudet kuluivat, — ja vihdoin
Pepita eräänä iltana taas meni kirkkoon ja rukoili.
»Pyhä äiti», sanoi hän, »minä olen myynyt kamman ja kaulanauhan, olen ponnistellut ja pitänyt sanani. Minä olen ostanut pienen kultasydämen, jonka uhraan sinulle. Ja jos hän tulee», kuiskasi hän hiljempää, »en sano hänelle mitään häijyä».
Sinä iltana hän ensi kertaa kuuli jotakin Sebastianosta.
Pieni Carlos tuli heille ja tiesi paljon uutisia.