— Onko sinulla, neito, jotakin asiaa? Kiitollisena tyttö lähestyi, ja hän näki silloin, että silmänsä olivat punaiset kuin itkusta.
— Luuletteko, että hänen armonsa kreivitär suvaitseisi tyttö paran puhua kanssaan muutamia sanoja? sanoi hän. — Luuletteko minun uskaltavan kysyä sitä joltakin palvelijalta? — — tahi kenties ne vihastuvat ja ajavat minut pois. Oletteko nähnyt häntä? Näyttääkö hän kovalta, häijyltä naiselta?
— Ei hän siltä näytä, vaikka kaikki pelkäävät häntä, vastasi mies, hyvillään kun sai niin kaunista tyttöä puhutella. — Näin häntä vain vilahdukselta, kun hän käski sulkea erään kellarikäytävän tuolla alhaalla. Hän on pitkä ja korea ja pulska, mutta hänellä on kaksi niin lempeää silmää, kuin mies, olkoon hän sitten herttua tahi ojankaivaja, koskaan voi toivoa katseltavakseen.
Kyyneleet alkoivat vierähdellä pitkin tytön kasvoja.
— Niin, sanoi hän; — sanotaan kaikkien miesten rakastavan häntä. Monen tyttö raukan armas on hänen tähtensä tullut uskottomaksi — ja minä luulin häntä julmaksi ja häijyksi. Tunnetteko palvelijoita, jotka palvelevat häntä? Uskaltaisitteko joltakulta kysyä, luulisikko hän kreivittären alentuvan ottamaan vastaan muuatta tyttö raukkaa, joka pyytää suosiota saadakseen puhua hänelle eräästä — eräästä aatelismiehestä, jonka hän tuntee?
— Palvelijat ovat lakeijoja, ja kyllä minä uskallan kysyä niiltä mitä tahansa. Mutta hän pitää kohta häitä ja miten vähän minulla onkin tietoja morsiamista ja sen semmoisesta, niin arvelen, ettei hän mielellään nyt tahdo tulla häirityksi.
— Sitäpä juuri pelkäänkin, sanoi tyttö, — mutta minä pyydän, kysykää kumminkin joltakulta — joka on kiltin näköinen.
Nuori mies vilkasi ympärilleen. — Sepäs hyvästi sattui, sanoi hän. — Tuossa tulee juuri muuan päivää paistattamaan kun hänellä ei ole muutakaan tekemistä. Tässä on nuori tyttö, joka haluaisi kreivitärtä puhutella, sanoi hän pitkälle, puuteroidulle palvelijalle.
— Lienee parasta, että hän menee tiehensä, sanoi tämä tyttöä läheten. — Luuletteko kreivittären joutavan ottaa vastaan kuljeksivia tytön hetaleita.
— Pyytäisin vain tuokion aikaa, sanoi tyttö. Minä tulen — tahtoisin puhua hänelle — John Oxon herrasta — jonka hän tuntee.