Palvelijan kasvojen sävy muuttui. Se oli Jenfry.
— John Oxon herrasta, virkahti hän. — Minä käyn kysymässä. Jos olisitte maininnut jonkun toisen nimen, niin en olisi uskaltanut häntä tänään häiritä.
Kreivitär istui Anne neidin kera uudessa arkihuoneessaan, ja lakeija lähti sinne asiaansa toimittamaan.
— Ulkona on eräs nuori maalaistyttö, rouva kreivitär, sanoi hän, — joka sanoo tulevansa herra John Oxonin luota — —
— Herra John Oxonin luota! huudahti Anne äkkiä vavahtaen.
Kreivitär ei vavahtanut, vaan käänsi rauhalliset kasvonsa palvelijaan, katsoi häntä suoraan silmiin ja sanoi:
— Hän on siis tullut takaisin?
— Tullut takaisin! kertoi Anne.
— Sen aamun perästä, kun hän ratsasti kanssani, sanoi kreivitär, — sanottiin hänen pötkineen tiehensä. Hän jätti asuntonsa mitään sanomatta. Tuntuu siltä kun olisi hän tullut takaisin. Mitä sanottavaa sillä nuorena naisella on?
— Hän tahtoo rouva kreivitärtä puhutella, vastasi palvelija — herra
Oxonista itsestään, sanoo hän.