KAHDESKYMMENESENSIMÄINEN LUKU.
Perillinen syntyy.
Komeassa tornissa, jonka ikkunoihin näkyi suuria metsiä ja mereen saakka ulottuvia viljavia tasangoita oli Anne neidillä kotinsa, sen oli sisarensa herttuatar hänelle antanut olinpaikaksi. Siellä hän asui ja rukoili ja katseli sitä uutta elämää, joka päivä päivältä kehittyi ja kukoisti niinkuin ison puun lehdet urvuista puhkeavat ja kasvavat upeiksi lehviksi, joihin linnut pesänsä laativat, jotka varjostavat maata ja niitä, jotka niiden alla suojaa etsivät, ja vuosisatojen myrskyjä kestävät.
Tämä vertaus johtui usein hänen mieleensä, sillä hänestä tuntui, ettei korkeassa luonnon yhtäläisyydessä ja Jumalan pyhän tahdon täyttämisessä löytynyt mitään näitä kahta elämää jalompaa ja täydellisempää.
— Niinkuin paradiisin ensimäiset ihmiset — Adam ja Eva — näyttävät ne minusta, oli hänellä tapana itsekseen sanoa. — Mutta tiedon puusta heitä ei ole kielletty eivätkä he ole siitä mitään pahaa oppineet.
Niinkuin hän ennen salaa katseli sisartaan murattien takaa kammarinsa ikkunasta, niin hän nytkin teki, vaikkei hän nyt pelosta piilottautunut, vaan hellyydestä, se kun tuotti hänelle niin ihmeellistä iloa nähdä tuon kauniin, komean parin vierekkäin kävelevän terassilla, käytävillä kukkaspenkereiden välissä, lehväisten puiden alla ja pehmeillä nurmikoilla, armaasti puhellen.
— On kuin näkisin itse rakkauden ja oleilisin sen läheisyydessä, sanoi hän hiljaa huoahtaen.
Sillä jos nämä molemmat jo ennen olivat kauniit ja ihanat niin tuntui ikäänkuin elämää ja rakkautta nyt säteilisi heistä kuin kirkas valo alabasterilampuista. He olivat niin täydellisesti yhdistyneet, ettei yksikään ajatus voinut toisessa syntyä toisen sitä tuntematta.
— Ei kumpikaan meistä uskalla olla alhainen tahi kehno, sanoi Osmonde, — sillä se tekisi toisenkin epäjaloksi, joka ei itsestään sitä olisikkaan.
— Kreivitär Dunstanwolden tapa ei ollut saattaa miestä tuntemaan kuin olisi hän kirkossa, sanoi kerran eräs hovin kevytmielisistä viisastelijoista, — mutta Osmonden herttuattarella on todellakin senlainen katse kauniissa silmissään, joka ei suvaitse häväistysjuttuja ja sopimatonta pilapuhetta.