Klorinda - Frances Hodgson Burnett

— Koska minä hänet surmasin, sanoi kreivitär sydämessään, — niin minun täytyy elää sitä elämää jonka häneltä otin, ja jos teen sen paremmin, voin kenties saada anteeksiantamusta, — jos on olemassa yksi, joka luomalleen olennolle voi sanoa: 'En tahdo anteeksi antaa'.

Todenperäisesti sanottiin, ettei koskaan oltu niin kaunista ja jaloa elämää nähty kuin Osmonden herttuan ja herttuattaren. Camylott Towerissa, jossa he avioliittonsa ensi kuukaudet viettivät, viihtyivät he parhaiten ja asuivat siellä milloin hovi ja valtiovelvollisuudet sen sallivat. Se olikin komea herraskartano. Upea linna sijaitsi ylänteellä, jonka alla levisi Englannin kauniimpia maisemia, aroja ja kunnaita, tiheitä metsiä, laajoja niittyjä ja etäimpänä meren hopeanhohtava juova.

Täällä Klorinda vallitsi linnanrouvana ja kuningattarena ja eli miehensä vaimona niinkuin ei kukaan nainen häntä ennen, herttuan arvelun mukaan. Suuren kauneutensa, älykkäisyytensä, lahjakkaisuutensa ja lumousvoimansa arvotti hän sen mukaan kuin niistä oli iloa puolisolleen. Hänen komeassa talossaan pääkaupungissa ja maalla vallitsi hän miellyttävänä kuningattarena, jota jokainen puolisonsa palveluksessa oleva mies ja nainen jumaloitsi ja kunnioittavasti totteli. Monien tiluksiensa alustalaisten keskuudessa käyskenteli hän kuin avulias jumalatar. Ensimältä kun hän vastanaineena meni heidän luokseen, niin he pelkäsivät häntä, he kun olivat kuulleet kaikenlaisia juttuja hänen entisestä elämästään isänsä luona, hänen ylpeydestään ja purevasta sukkeluudestaan kreivittärenä ollessaan; mutta hänen miellyttävä jalo ystävällisyytensä haihdutti sen pian.

— Nähdä hänen tulevan köyhän raukan tupaan niin pitkänä ja komeana ja semmoisella ryhdillä, sanoivat he, — aivan kuin kantaisi hän kultakruunua mustilla hiuksillaan ja kuulla hänen lempeitä sanojaan ja nähdä hänen silmissään katseen kuin olisi hän yksinkertainen vastanaitu tyttönen, iloisena ja ihastuneena harrastaen että kaikki naiset olisivat yhtä armolliset kuin hän itsekkin, se on todella kaunis näky.

— Eikä mikään maja ole hänelle liian matala, eikä kukaan mies tahi nainen liian syntinen, sanottiin.

— Oletteko kuulleet, että hän tapasi Haylitin tyttö raukan itkemässä sanajalkain seassa linnan puutarhassa, ja että hän seisattui ja polvistui hänen viereensä kuullakseen mikä tyttöä vaivasi? Lapsi raukalle oli sattunut onnettomuus, vaikka hän oli ainoastaan neljäntoista vanha, ja kun isänsä sai sen tietää löi hän häntä ja ajoi hänet pois ja silloin sattui hänen ylhäisyytensä kävelemään metsän läpi auringon laskiessa — hän kun huvikseen astelee jalan ikäänkuin hänellä ei olisi vaunuja, millä ajella — tyttö sanoi hänen tulleen illan kultaisessa hohteessa, kuin olisi hän ollut Jumalan enkeli — ja hän polvistui ja otti tyttö raukan syliinsä — hän oli voimakas kuin mies, sanoi Betty, mutta samalla lempeä kuin nuori äiti — ja puheli hänelle niin kuin ei kukaan ylhäinen nainen ennen häntä varmaankaan ole puhunut; — ettei hän ensinkään tiennyt mikä Jumalan oikea tahto olisi, tahi olivatko hänen lakinsa samat kuin ihmisten laatimat avioliiton suhteen pappien kautta, jotka mutisevat jokapäiväisiä sanoja, mutta että hän varmaan tiesi, että oli ollut olemassa yksi mies, Kristus, joka on saarnannut rakkautta ja auttavaisuutta ja sääliväisyyttä, ja hänen tähtensä, joka kauhealla ristinkuolemallaan oli luottamuksemme ansainnut, joko hän sitten oli Jumala eli ihminen, — hänen tähtensä tulee meidän kaikkia rakastaa ja auttaa ja surkutella toisiamme — 'minun sinua Betty parka' näin sanoi hän itse, 'ja sinun minua'. Ja sitten meni hän tytön vanhempia puhuttelemaan ja sai ne itkemään ja sitten pyysivät he Bettyä tulemaan takaisin. Hänen rakastajansa, Tom Beckin luo hän myöskin meni, ja puhui hänelle niin kauniisti kauniista tyttöraukasta, joka rakkaudesta häneen oli niin pahoille päiville joutunut, niin että hän uudestaan elvytti rakkauden hänessä, joka senlaisessa suhteessa ei tavallisesti miehissä tapahdu, ja viikon kuluessa meni hän Betyn kanssa yhdessä kirkkoon, ja hänen ylhäisyytensä on antanut heille mökin tilalle.

— Käytin kaiken älykkäisyyteni ja kauniimmat sanani häntä liikuttaakseni, sanoi herttuatar istuessaan miehensä rinnalla eräässä isossa ikkunassa, josta he usein yhdessä katselivat auringon laskua alla olevassa laaksossa. — Ja tuota voimaani, jonka tiedän ihmisiä taivuttavan — en tiedä miksi sitä nimittäisin — käytin herättääkseni hänen tylsistynyttä sieluaan ja mieltään. Kenen syy se on, että he ovat tylsiä? Moukka raukka, hän on syntynyt senlaiseksi niinkuin minä olen voimakkaaksi ja kiivasluontoiseksi syntynyt ja sinä jaloksi ja puhtaaksi ja yleväksi. Muistutin hänelle entisaikoja, kun Betyn hymy ja punastuvat kasvot teki hänet onnelliseksi, kun hän suuteli häntä ja tapasi häntä viljavainioilla. Ja sitten sanoin — vaikken ole sitä papeilta oppinut — että kun sanottiin, että hän tekisi hänet kunnialliseksi naiseksi, niin minä ajattelin hänen alun pitäen olleen kunniallisen, liiaksi kunniallisen tietääkseen, ettei maailma ole sitä, ja että mieskin, jota nainen kaikesta sielustaan rakastaa, voi olla petturi ja hylky. Ja vihdoin — kun minä koko sieluni hartaudella puhuin hänelle lapsesta — puhkesi hän itkemään kun koulupoika ja sanoi heidän todella toisiaan rakastaneen ja että hän oli häpeällisesti käyttäytynyt, mutta tyttö oli muka niin typerä ja hän itse oli ollut katala raukka, mutta jos hän nyt naisi hänet, haukuttaisiin häntä pässinpääksi ja naurettaisiin hänelle. Silloin minä suutuin, Gerald, oikaisin suoraksi ja sanoin tuikeasti: 'Koettakoothan vain, uskaltakootpa vain nauraa, niin saavat nähdä mitä hänen ylhäisyytensä herttua sanoo'.

Osmonde syleili häntä ja katsoi häntä nauraen silmiin.

— On aivan tarpeetonta hänen ylhäisyyttään mainita, sanoi hän; — hänen ylhäisyyttään herttuatartahan he rakastavat ja pelkäävät ja tottelevat. Mutta se on ihastuttavaa ja naisellista, että sinä minuun vetoat, vaikka itselläsi on senlainen valta ja voit hallita kaikkia, jotka läheisyyteesi tulevat.

— Ei, sanoi hän hellästi rukoilevalla katseella, — elä anna minun vallita. Hallitse sinä tahi auta minua ainakin; tahdon niin mielelläni nimeäsi mainita, jotta he tietäisivät minun vain sinun vaimonasi puhuvan.