Dick tulee apuun
Niin pian kuin lordi Fauntleroyn juttu ja Dorincourtin kreivin vaikeudet oli esitetty Englannin sanomalehdissä, ne esitettiin tietysti Amerikankin lehdissä. Juttu oli siksi mielenkiintoinen, ettei sitä käynyt ainoastaan ohimennen mainitseminen, ja siksi sitä käsiteltiin perinpohjaisesti. Se esiintyi niin monessa eri muodossa, että olisi ollut huvittavaa ostaa kaikki lehdet ja verrata niitä toisiinsa. Mr Hobbs luki asiasta niin paljon, että hän joutui vallan hämmennyksiin. Eräs lehdistä kuvaili hänen nuorta ystäväänsä Cedrikiä kapalolapseksi — toinen nuoreksi oxfordilaiseksi mieheksi, joka oli kirjoittanut kreikkalaisia runoja. Kolmas kertoi, että hän oli kihloissa nuoren kaunottaren kanssa, joka oli erään herttuan tytär, ja toisinaan taas, että hän äskettäin oli mennyt naimisiin. Ainoa asia, jota ei kerrottu, oli se, että hän oli pieni poika, noin seitsemän-, kahdeksanvuotias, ja että hänellä oli kauniit sääret ja kihara tukka. Eräässä lehdessä kerrottiin, ettei hän ollut lainkaan sukua Dorincourtin kreiville, vaan ainoastaan pieni veijari, joka oli myyskennellyt sanomalehtiä ja kuljeskellut New Yorkin kaduilla, kunnes hänen äitinsä sai petetyksi perheen asianajajan, joka oli tullut Amerikkaan tiedustelemaan kreivin perillistä. Sitten seurasivat kuvaukset uudesta lordi Fauntleroysta ja hänen äidistään. Välistä äiti oli mustalainen, välistä näyttelijätär, toisinaan taas kaunis espanjatar. Mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Dorincourtin kreivi oli hänen perivihollisensa eikä tahtonut tunnustaa hänen poikaansa perillisekseen, jos hän saattoi olla sitä tekemättä; ja koska äidin esittämissä papereissa näytti olevan jokin pieni virhe, niin oletettiin, että asiasta sukeutuisi pitkä oikeudenkäynti, paljon huvittavampi kuin mikään oikeudessa ennen ajettu asia. Mr Hobbs luki sanomalehtiä kunnes hänen päänsä oli pyörällä, ja iltaisin Dick ja hän keskustelivat tästä kaikesta. He huomasivat, kuinka tärkeä henkilö Dorincourtin kreivi oli, kuinka valtavat hänen tulonsa olivat, kuinka paljon maata hänellä oli ja kuinka komea ja kaunis oli se linna, jossa hän asui. Ja mitä enemmän he saivat tietää, sitä levottomammiksi he tulivat.
"Tässä täytyy tehdä jotakin", mr Hobbs sanoi. "Sellaiset asiat täytyy kestää — olipa sitten kreivi tai ei."
Mutta he eivät voineet tehdä muuta kuin kirjoittaa kumpikin Cedrikille kirjeen, joka sisälsi heidän ystävyytensä ja osanottonsa vakuutuksia. He kirjoittivat kirjeensä heti kun olivat kuulleet uutiset. Ja kirjoitettuaan he jättivät kyhäelmänsä toisilleen luettavaksi.
Mr Hobbs luki Dickin kirjeen, joka kuului näin:
Rakas ystävä!
Mä sain sun kirjees ja Mr Hobbs sai kans, ja meist on kenkkua, et sullon huono tuuri, mut meidän mielestä sun tarttis vaan pitää kiini siitä mitä sä oot saanu äläkä anna kenenkään viedä omaas. Semmosia konnia on niin paljon, jotka yrittäs tehdä sulle pahaa jos vaan vois. Mut nyt mä kirjotan sulle ja sanon, etten mä oo unohtanu sitä mitä sä oot tehny mulle, ja josset sä keksi muuta niin tuu takasin tänne ja rupee mulle liikekaveriks. Liike luistaa hyvin, ja mä kyllä katton, ettei kukaan pääse tekemää sulle pahaa. Jos joku isompi kaveri koittas kiusata sua, nii se kyllä joutus tekemisiin Professori Dick Tiptonin kanssa.
Ei sitte muuta tällä kertaa
Dick.
Ja Dick luki Mr Hobbsin kirjeen: