"Voi!" hän sanoi, "täytyykö minun luopua pojastani? Me pidämme niin paljon toisistamme! Hän on ainoa iloni! Eihän minulla ole mitään muuta. Olen koettanut olla hänelle hyvä äiti." Hänen suloinen äänensä vapisi ja kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. "Te ette tiedä kuinka rakas hän on minulle!"
Asianajaja rykäisi ja sanoi sitten:
"Minun täytyy tunnustaa teille, että Dorincourtin kreivi ei ole — ei ole erikoisen kiintynyt teihin. Hän on vanha mies ja hänen ennakkoluulonsa ovat sangen jyrkät. Hän on aina erityisesti vihannut Amerikkaa ja amerikkalaisia ja oli vimmoissansa poikansa avioliiton johdosta. Olen pahoillani, että minun täytyy kertoa teille näin ikäviä asioita, mutta kreivi on lujasti päättänyt, ettei hän tahdo nähdä teitä. Hän haluaa, että lordi Fauntleroy asuu hänen kanssaan ja saa kasvatuksensa hänen valvonnassaan. Kreivi asuu Dorincourtin linnassa ja viettää suurimman osan aikaansa siellä. Häntä vaivaa luuvalo, eikä hän pidä Lontoosta. Siten lordi Fauntleroy tulisi pääasiallisesti asumaan Dorincourtissa. Kreivi tarjoaa teille asuinpaikaksi Court Lodgen, joka sijaitsee kauniilla paikalla eikä ole kovin kaukana linnasta. Hän tarjoaa teille myös hyvät tulot. Lordi Fauntleroy saa käydä teitä tervehtimässä, kuitenkin sillä ehdolla, että te ette tule hänen luoksensa tai astu puiston sisäpuolelle. Siten teitä ei kokonaan eristetä pojastanne, ja minä vakuutan teille, hyvä rouva, etteivät ehdot ole niin ankarat kuin ne olisivat voineet olla. Olen vakuuttunut siitä, että tekin huomaatte, kuinka suuri etu lordi Fauntleroylle koituu tästä kaikesta sekä hyvästä kasvatuksesta."
Hän pelkäsi mrs Errolin rupeavan naisten tapaan itkemään. Naisten itku kiusasi ja suututti häntä.
Mutta mrs Errol ei itkenyt. Hän meni ikkunan luo, käänsi kasvonsa hetkeksi poispäin, ja mr Havisham huomasi, että hän koetti hillitä itseänsä. "Kapteeni Errol oli hyvin kiintynyt Dorincourtiin", hän sanoi vihdoin. "Kapteeni suri aina sitä, että hänet oli erotettu omaisistansa. Hän oli ylpeä kodistaan ja nimestään. Minä tiedän hänen toivoneen, että hänen poikansa pääsisi tutustumaan noihin kauniisiin, vanhoihin paikkoihin ja saisi tulevan asemansa mukaisen kasvatuksen."
Sitten mrs Errol tuli takaisin pöydän luo ja katsoi lempeästi mr
Havishamiin.
"Minun mieheni olisi toivonut sitä", hän sanoi, "ja varmaan se tulee pienen poikani parhaaksi. Toivon, ettei kreivi ole niin julma, että hän koettaisi vieroittaa poikaa minusta, ja olen varma siitä, että vaikka hän yrittäisikin, niin minun pikku poikani on siksi isänsä luontoinen, ettei se voi häntä vahingoittaa. Hän on uskollinen ja lämmin luonteeltansa ja helläsydäminen. Hän rakastaisi minua, vaikka hän ei minua näkisikään, ja niin kauan kuin me saamme tavata toisemme, minulla ei ole syytä valittaa."
"Ei hän ajattele itseään laisinkaan", asianajaja totesi, "eikä aseta minkäänlaisia ehtoja omasta puolestaan".
"Hyvä rouva", hän sanoi ääneen, "minä kunnioitan teitä sen johdosta, että pidätte niin hellää huolta pojastanne. Aikuiseksi vartuttuaan hän on oleva teille kiitollinen. Olkaa huoleti, lordi Fauntleroysta pidetään hyvää huolta ja koetetaan kaikin voimin edistää hänen onneansa. Dorincourtin kreivi on valvova hänen hyvinvointiansa yhtä huolellisesti kuin te itse."
"Toivon", vastasi hellä äiti sortuneella äänellä, "että isoisä rakastaisi Ceddiä. Pojalla on hellä sydän ja hän on aina saanut osakseen rakkautta ja hellyyttä."