Mr Havisham rykäisi uudelleen. Hänen oli vaikea uskoa, että luuvalon runtelema, kiukkuinen vanha kreivi voisi rakastaa ketään. Mutta hän tiesi, että tämä yrittäisi omalla äreällä tavallaan olla ystävällinen pojalle, josta kerran tulisi hänen seuraajansa. Ja hän tiesi myös, että jos Ceddi osoittaisi tuottavansa kunniaa hänen nimelleen, isoisä olisi ylpeä hänestä.
"Olen varma siitä, että lordi Fauntleroy saa hyvät oltavat", hän vastasi. "Juuri siksi, että poika voisi olla onnellinen, kreivi haluaa teidätkin läheisyyteen. Näin voitte tavata poikaanne säännöllisesti."
Hienotunteisuudesta hän jätti käyttämättä kreivin omia sanoja, joita ei tosiaankaan voinut pitää kohteliaina eikä kauniina. Mr Havisham piti parempana ilmaista jalon herransa tarjoukset hienommin ja valituimmin sanoin.
Vielä kerran hän hiukan säpsähti, kun mrs Errol pyysi Marya hakemaan
Ceddin ja kun Mary kertoi, missä poika oli.
"Kyllä minä hänet löydän, rouva", Mary sanoi, "sillä hän istuskelee tähän aikaan mr Hobbsin korkealla tuolilla ja puhuu politiikkaa siellä suovan, kynttilöiden ja perunoiden keskellä niin näppäränä ja suloisena että oikein!"
"Mr Hobbs on tuntenut Ceddin aivan pienestä pitäen", mrs Errol selitti lakimiehelle. "Hän on kiltti Cedrikille, ja he ovat hyviä ystäviä."
Mr Havishamin epäilykset heräsivät jälleen, kun hän muisti vaikutelman, jonka hän oli saanut ajaessaan kaupan ohi: tynnyreittäin perunoita ja omenoita ja kaikenkaltaista sälyä. Englannissa eivät herrasväen lapset milloinkaan seurustelleet sekatavarakauppiaiden kanssa, ja siksi tämä ystävyyssuhde tuntui hänestä melko arveluttavalta. Olisi hyvin harmillista, jos lapsella olisi huonoja tapoja ja jos hän haluaisi seurustella alhaison kanssa. Vanhan kreivin katkerimpia nöyryytyksiä oli ollut se, että hänen molemmat poikansa olivat etsineet alhaista seuraa. Saattaisiko olla mahdollista, että poika olisi perinyt heidän huonot ominaisuutensa isän avujen asemesta?
Kun hän keskusteli mrs Errolin kanssa, tämä ajatus liikkui levottomasti hänen mielessään, kunnes lapsi tuli huoneeseen. Kun ovi avautui, hän itse asiassa vitkasteli hetken ennen kuin uskalsi katsoa Cedrikiä. Monet mr Havishamin tuttavat olisivat varmaan suuresti kummaksuneet hänen mielenliikkeitään, jos olisivat aavistaneet, mitä hän ajatteli katsellessaan poikaa, joka juoksi äitinsä syliin. Hän huomasi kiihtyvänsä oudosti. Ensi silmänräpäyksessä hän havaitsi, että Cedrik oli hienoin ja komein poika, jonka hän oli milloinkaan nähnyt. Pojan kauneus oli jotain tavatonta. Hänen vartalonsa oli voimakas ja notkea ja hänen kasvonsa miehekkäät, hän piti päänsä pystyssä ja esiintyi hyvin ryhdikkäästi. Hämmästyttävällä tavalla hän muistutti isäänsä: hänellä oli isänsä kullanhohtoiset hiukset ja äitinsä tummat silmät, mutta niiden ilme ei ollut surullinen eikä arka. Ne olivat viattomat ja luottavaiset, ja näytti siltä ettei hän koskaan pelännyt tai epäillyt mitään.
"En tosiaankaan ole ennen nähnyt komeampaa miehenalkua", mr Havisham ajatteli. Mutta ääneen hän sanoi ainoastaan: "Vai niin, tässä siis on pikku lordi Fauntleroy."
Mitä enemmän hän pikku lordi Fauntleroyta katseli, sitä enemmän tämä herätti hänen ihmettelyänsä. Hän ei ollut milloinkaan ollut tekemisissä lasten kanssa, vaikka oli nähnyt Englannissa paljon somia punaposkisia tyttöjä ja poikia, joita heidän hoitajansa ja kotiopettajansa tarkasti pitivät silmällä. Joskus he olivat ujoja, joskus taas vallattomia ja rajuja, eivätkä sen tähden miellyttäneet vanhaa juroa lakimiestä. Varmaankin hänen henkilökohtainen mielenkiintonsa lordi Fauntleroyta kohtaan sai hänet paremmin huomaamaan Ceddin kuin muut lapset. Oli miten tahansa, varma on, että hän tutki poikaa hyvin tarkasti.