"Fauntleroy", hän sanoi suoraan, arvokkaaseen tapaansa, "kysy äidiltäsi, milloin hän tahtoo tulla luoksemme linnaan."
Fauntleroy kietoi käsivartensa äidin kaulaan.
"Asumaan meidän kanssamme!" poika huudahti. "Asumaan ainiaaksi meidän kanssamme!"
Kreivi katsoi mrs Erroliin ja mrs Errol kreiviin. Kreivi näytti aivan totiselta. Hän oli päättänyt järjestää tämän asian niin pian kuin mahdollista. Hän oli nyt huomannut parhaaksi olla ystävällisessä suhteessa perillisensä äitiin.
"Oletteko aivan varma, että toivotte minun tulevan?" mrs Errol sanoi suloisesti hymyillen.
"Aivan varma", kreivi sanoi jyrkästi. "Me olemme aina kaivanneet teitä, vaikka emme ole sitä huomanneet. Me toivomme, että olette halukas tulemaan."
Kahdeksas syntymäpäivä
Ben lähti poikansa kanssa takaisin maatilalleen Kaliforniaan hyvin onnellisena. Juuri ennen hänen lähtöään mr Havisham kävi hänen luonaan ja sanoi, että Dorincourtin kreivi tahtoi tehdä jotakin sen pojan hyväksi, josta oli vähällä tulla lordi Fauntleroy. Hän päätti ostaa Amerikasta itsellensä tilan ja nimittää Benin sen hoitajaksi hyvin edullisin ehdoin, jotka turvaisivat myös pojan tulevaisuuden. Lähtiessään Ben oli siis tuleva tilanhoitaja. Tila oli nyt jo melkein hänen omansa, ja aikaa myöten se oli todella tuleva hänen omakseen. Tom kasvoi siellä kelpo nuorukaiseksi ja oli erityisen kiintynyt isäänsä. He olivat niin onnellisia ja menestyivät niin hyvin, että Benin oli tapana sanoa Tomin korvaavan hänelle kaikki surut, joita hänellä elämässään oli ollut.
Mutta Dick ja mr Hobbs, jotka vartavasten olivat tulleet pitämään huolta siitä, että kaikki taas tulisi entiselleen, eivät palanneet niinkään pian. Oli näet päätetty, että kreivi pitäisi huolta Dickistä ja hankkisi hänelle hyvän kasvatuksen, ja mr Hobbs, joka oli jättänyt puotinsa luotettavan apulaisen huostaan, arveli voivansa jäädä niihin juhlallisuuksiin, joita aiottiin viettää lordi Fauntleroyn kahdeksantena syntymäpäivänä. Niihin oli kutsuttu kaikki alustalaiset, ja puistossa aiottiin tanssia ja leikkiä ja illalla pitää ilotulitus.
"Aivan kuin heinäkuun neljäntenä", lordi Fauntleroy sanoi. "Sääli, ettei syntymäpäiväni ole neljäntenä, sillä silloin olisimme voineet viettää kumpaakin päivää yhdessä."