Mr Havisham pani jalkansa ristiin ja asetti sormenpäänsä tarkasti vastakkain. Hän arveli, että nyt olisi oikea hetki selityksen antamiseen.
"Kreivi on hyvin tärkeä henkilö", hän aloitti.
"Niin, niin presidenttikin on", Cedrik puuttui puheeseen. "Soihtukulkueet ovat viisi mailia pitkät ja raketteja ammutaan ja torvet soivat! Minä olin kerran mr Hobbsin kanssa katsomassa."
"Kreivi", jatkoi mr Havisham hiukan epävarmasti, "on tavallisesti hyvin vanhaa sukuperää —"
"Mitä se on?" Cedrik kysyi.
"Vanhaa sukua — hyvin vanhaa."
"Vai niin", Cedrik sanoi työntäen kätensä syvemmälle taskuihinsa. "Siis niin kuin omenamummo, joka myy omenoita puiston vieressä. Hän on hyvin vanhaa sukua. Hän on niin vanha, että ihmettelisitte, kuinka hän pysyy pystyssä. Hän on luullakseni sata vuotta vanha, ja kuitenkin hän istuu sateellakin ulkona. Minun on niin sääli häntä ja toisetkin pojat säälivät häntä. Kerran Billy Williamsilla oli rahaa melkein dollari, ja minä pyysin häntä joka päivä ostamaan mummolta viidellä sentillä omenoita, kunnes dollari olisi käytetty kokonaan siihen. Se olisi kestänyt kaksikymmentä päivää, mutta hän kyllästyi viikon kuluttua omenoihin. Onneksi eräs herra antoi minulle viisikymmentä senttiä ja niillä minä sitten ostin häneltä omenoita. On niin sääli jokaista, joka on niin köyhä ja niin äärettömän vanhaa sukua. Hän sanoi että hänen sääriänsä särkee, ja särky vain yltyy sateesta."
Mr Havisham tunsi melkein joutuneensa tappiolle katsoessaan seurakumppaninsa viattomiin, totisiin kasvoihin. "Pelkään, ettet oikein ymmärtänyt minua", hän selitti. "Puhuessani vanhasta suvusta en tarkoittanut vanhuutta. Tarkoitin, että sellaisen suvun nimi on ollut kauan tunnettu ja että satojen vuosien kuluessa ihmiset, joilla on ollut se nimi, ovat tulleet kuuluisiksi ja mainituiksi maansa historiassa."
"Niinkuin George Washington", Ceddi sanoi. "Olen kuullut puhuttavan hänestä aina syntymästäni saakka, ja hän oli tunnettu jo kauan sitä ennen. Mr Hobbs sanoo, ettei häntä koskaan unohdeta itsenäisyyden julistuksen ja heinäkuun neljännen takia. Hän oli näet urhoollinen mies."
"Dorincourtin ensimmäinen kreivi", mr Havisham sanoi juhlallisesti, "nimitettiin kreiviksi neljäsataa vuotta sitten".