"Todellako!" Ceddi sanoi. "Siitä on pitkä aika! Oletteko kertonut sen lemmikilleni? Se kiinnostaisi häntä kovasti. Kertokaa, kun hän tulee sisään. Hän kuuntelee mielellään merkillisiä asioita. Mitä muuta tekemistä kreivillä on paitsi että hänet nimitetään?"
"Useat heistä ovat olleet mukana Englannin hallitsemisessa. Toiset ovat olleet urhoollisia miehiä ja ennen muinoin ottaneet osaa suuriin taisteluihin."
"Niin minäkin tahtoisin", Cedrik sanoi. "Isä oli sotilas ja hän oli hyvin urhoollinen — yhtä urhoollinen kuin Washington. Ehkä hänestä sen tähden olisikin tullut kreivi, jollei hän olisi kuollut. Minusta on hauskaa, että kreivit ovat urhoollisia. Urhoollisuudesta on suuri etu. Ennen minä joskus pelkäsin pimeässä, mutta ajattelin itsenäisyystaistelua ja Washingtonia — ja se auttoi."
"On kreiviydestä muutakin etua", mr Havisham sanoi hitaasti ja loi terävät silmänsä poikaan, katselen häntä tutkivasti. "Muutamat kreivit omistavat paljon rahaa."
Häntä halutti tietää, tunsiko hänen nuori ystävänsä rahan suurta valtaa.
"Raha on hyvää olemassa", Cedrik sanoi viattomasti. "Tahtoisin omistaa paljon rahaa."
"Tahtoisitko?" mr Havisham kysyi, "ja minkä tähden?"
"Niin", Cedrik selitti, "rahalla saa niin paljon aikaan. Ajatelkaapas omenamummoa. Jos minä olisin rikas, ostaisin hänelle pienen teltan, jonne hän asettaisi pöytänsä ja pienen kamiinan, ja sitten minä antaisin jokaisena sateisena aamuna hänelle dollarin, jotta hän voisi silloin jäädä kotiin. Ja sitten — niin, minä antaisin hänelle huivin. Silloin hänen sääriänsä ei särkisi niin pahasti. Hänen säärensä eivät ole niinkuin meidän, niitä särkee hänen liikkuessaan. Mahtaa tuntua pahalta, kun sääriä pakottaa. Jos olisin niin rikas, että voisin tehdä hänelle kaiken tämän, niin varmaan hänen säärensäkin paranisivat."
"Hm", mr Havisham mutisi, "ja mitä muuta sinä tekisit, jos olisit rikas?"
"Vaikka mitä! Tietysti ostaisin lemmikilleni kauniita tavaroita, neulekirjoja, viuhkoja, rannerenkaita ja sormustimia ja tietosanakirjan ja vaunut, jottei hänen tarvitsisi odottaa raitiovaunuja. Jos hän pitäisi punaisesta silkkipuvusta, ostaisin semmoisenkin hänelle, mutta hän pitää eniten mustasta. Ottaisin hänet mukaani suuriin kauppoihin ja antaisin hänen valita. Ja sitten Dick —"