Näiden määräysten vaikuttimet olivat kaikkea muuta kuin hyvät, ja jos siten olisi tehty jollekin vähemmän sydämelliselle ja helläluonteiselle lapselle kuin pikku lordi Fauntleroylle, olisi saatu paljon pahaa aikaan. Cedrikin äiti oli liian hyvä voidakseen epäillä mitään pahaa. Hän ajatteli, että tämä yksinäinen, onneton vanha mies, jonka lapset olivat kuolleet, tahtoi osoittaa ystävällisyyttä hänen pienelle pojallensa ja saavuttaa tämän rakkauden ja luottamuksen. Hän oli hyvin mielissään siitä, että Ceddi voi nyt auttaa Bridgetiä. Hän tuli iloiseksi ajatuksesta, että tämä suuri onni, joka kohtasi hänen poikaansa, teki hänelle mahdolliseksi auttaa niitä, jotka olivat avun tarpeessa. Lämmin puna somisti hänen nuorekkaita kasvojansa.
"Kuinka ystävällinen kreivi on", hän sanoi, "ja kuinka Cedrik riemastuukaan! Hän on aina pitänyt Bridgetistä ja Mikaelista. He ovat todella avun tarpeessa. Usein olen toivonut, että voisin heitä enemmän auttaa. Kun Mikael on terve, hän on hyvä työntekijä, mutta hän on ollut kauan aikaa sairaana ja tarvitsee kalliita lääkkeitä, lämpimiä vaatteita ja ravitsevaa ruokaa. He eivät tuhlaa sitä, mitä heille annetaan."
Mr Havisham pisti laihan kätensä povitaskuunsa ja veti esille suuren lompakon. Hänen ankarilla kasvoillaan oli erikoinen ilme. Oikeastaan hän ajatteli ihmetellen, mitä Dorincourtin kreivi sanoisi, jos hän kuulisi, mikä oli hänen pojanpoikansa ensimmäinen täytetty toive. Hän tuumiskeli, mitä äreä ja itsekäs vanha kreivi siitä ajattelisi.
"Kaipa tiedätte", hän sanoi, "että Dorincourtin kreivi on hyvin rikas mies. Hänellä on varaa tyydyttää jokainen oikku. Luullakseni häntä miellyttäisi tieto, että lordi Fauntleroyn jokainen pieninkin toive on tullut täytetyksi. Tahdotteko kutsua pojan tänne ja sallia minun antaa hänelle viisi puntaa näitä ihmisiä varten."
"Sehän olisi viisikolmatta dollaria!" mrs Errol huudahti. "Heidän mielestään se on jo kokonainen omaisuus. Tuskin saatan uskoa sitä todeksi."
"Totta se kuitenkin on", mr Havisham sanoi kuivasti hymyillen. "Teidän poikanne elämässä on tapahtunut suuri muutos, hänen käsissään tulee olemaan paljon valtaa."
"Mutta hän on vielä niin pieni", äiti huudahti, "niin kovin pieni. Kuinka minä voin opettaa häntä käyttämään valtaansa oikein? Se pelottaa minua hiukan. Rakas pikku Ceddini!"
Mr Havisham rykäisi. Hänen vanha kovettunut sydämensä lämpeni mrs
Errolin tummien silmien arasta katseesta.
"Luulisinpa, hyvä rouva", hän sanoi, "että päätellen tämänaamuisesta keskustelusta tuleva Dorincourtin kreivi tulee ajattelemaan lähimmäisiänsä yhtä paljon kuin omaa itseänsä. Nyt hän on vain lapsi, mutta luulen, että voimme luottaa häneen."
Mrs Errol meni hakemaan Cedrikiä ja toi hänet mukanaan saliin. Mr
Havisham kuuli pojan puhuvan ennen kuin hän astui sisään: