"Se on tarttuvaa reumatismia, kaikkein pahinta lajia. Hän ajattelee maksamatonta vuokraa, ja Bridget sanoo kuumeen pahenevan siitä. Ja Pat saisi paikan eräässä myymälässä, jos hänellä vain olisi kunnon vaatteet."
Poika näytti kovin huolestuneelta astuessaan sisään. Hän oli hyvin suruissaan Bridgetin puolesta.
"Lemmikkini sanoi, että teillä on asiaa minulle", hän sanoi mr
Havishamille. "Minä puhuin Bridgetin kanssa."
Mr Havisham loi hetkeksi silmänsä häneen. Poika oli hiukan hämillään ja kahden vaiheilla. Kyllä äiti oli oikeassa sanoessaan, että hän oli hyvin pieni poika.
"Dorincourtin kreivi —", hän aloitti, ja katsoi tahtomattansa mrs
Erroliin.
Pikku lordi Fauntleroyn äiti kumartui pojan puoleen ja kietoi hänet hellästi käsivarsiinsa.
"Ceddi", hän sanoi, "kreivi on sinun isoisäsi, oman isäsi isä. Hän on hyvä sinulle, rakastaa sinua ja tahtoisi, että sinäkin rakastaisit häntä, sillä hänen omat poikansa ovat kuolleet. Hän tahtoo, että olisit onnellinen ja tekisit muita onnellisiksi. Hän on hyvin rikas ja tahtoo antaa sinulle, mitä ikinä vain tahdot. Sen hän sanoi mr Havishamille ja antoi hänen mukaansa paljon rahaa sinua varten. Nyt sinä voit antaa Bridgetillekin niin paljon, että hän voi maksaa vuokran ja ostaa Mikaelille kaiken, mitä hän tarvitsee. Eikö se ole hauskaa, Ceddi? Eikö hän ole hyvä?" Ja äiti suuteli lapsen pyöreitä poskia, jotka peittyivät äkillisen hämmästyksen ja ihastuksen punalla.
Ceddi käänsi katseensa äidistä mr Havishamiin.
"Saanko ne nyt?" hän huudahti. "Saanko heti antaa rahat Bridgetille?
Hän on juuri lähdössä."
Mr Havisham ojensi hänelle rahat. Niitä oli sievä nippu, puhtaita uusia setelejä.