"Mitä", hän huusi, "mitä se merkitsee?"
Mr Havisham toisti sanansa.
"Hän sanoo, ettei hän tarvitse sitä, ja koska teidän suhteenne eivät ole lämpimät —"
"Eivät lämpimät!" kreivi huudahti vimmoissaan. "Kyllä minä tiedän etteivät ne juuri lämpimät ole! Minä en siedä ajatellakaan häntä! Rahanhimoinen, kimeä-ääninen amerikkalainen! En tahdo nähdä häntä!"
"Hyvä kreivi", mr Havisham sanoi, "ette juuri voi sanoa häntä rahanhimoiseksi. Hän ei ole pyytänyt mitään eikä tahdo edes ottaa vastaan sitä rahaa, jonka te tarjoatte."
"Sen hän tekee vain herättääkseen huomiota", jalo kreivi tarttui puheeseen. "Hän tahtoo houkutella minut tapaamaan hänet. Hän luulee, että minä ihailisin hänen luonnettaan. Minä en sitä ihaile! Se on vain amerikkalaista riippumattomuutta! Minä en salli hänen elää kerjäläisenä puistoni portilla. Koska hän on pojan äiti, hänen täytyy tietää arvonsa, ja niin hän tuleekin tekemään. Hänen täytyy ottaa rahat vastaan, tahtoipa taikka ei!"
"Hän ei tule käyttämään niitä", mr Havisham sanoi.
"Minua ei liikuta käyttääkö hän niitä vai ei!", kreivi pauhasi. "Ne on lähetettävä hänelle. Hän ei saa kertoa ihmisille, että hänen täytyy elää kerjäläisen tavoin siksi etten tee mitään hänen hyväksensä! Hän koettaa ehkä saada pojan minua vastaan! Luulen, että hän on jo yllyttänyt häntä minua vastaan!"
"Ei", mr Havisham sanoi. "Minulla on esitettävänä vielä toinenkin pyyntö, joka osoittaa, ettei hän ole sitä tehnyt."
"En halua kuulla siitä!" kreivi ähkyi hengästyneenä tuskasta, kiihtymyksestä ja kihdistä.