Cedrikin ystävät
Tuskin koskaan on kenelläkään pojalla ollut enemmän syytä kummastukseen kuin Cedrikillä seuraavan viikon kuluessa. Se oli merkillisin ja ihmeellisin viikko, minkä hän siihen asti oli elänyt. Ensiksikin oli juttu, jonka äiti hänelle kertoi, perin kummallinen. Se piti kertoa hänelle kaksi tai kolme kertaa ennen kuin hän ymmärsi sen. Mitähän mr Hobbs ajattelisi siitä? Siinä puhuttiin kreiveistä. Hänen isänsä isä, jota hän ei milloinkaan ollut nähnyt, oli kreivi. Hänen vanhin setänsä olisi myös aikaa myöten tullut kreiviksi, jollei hän olisi kuollut pudottuaan hevosen selästä. Sen jälkeen hänen toinen setänsä olisi saanut kreivin arvon, jollei hän olisi äkkiä joutunut kuumetaudin uhriksi Roomassa. Sitten hänen oma isänsä, jos hän olisi elänyt, olisi tullut kreiviksi. Mutta koska he kaikki olivat kuolleet ja Cedrik yksin oli elossa, niin näytti siltä kuin hänestä isoisän kuoleman jälkeen tulisi kreivi — ja nyt hän oli lordi Fauntleroy.
Hän valahti aivan valkoiseksi kuullessaan tämän nyt ensimmäisen kerran.
"Voi lemmikkini!" hän sanoi, "en minä tahtoisi kreiviksi. Ei kukaan pojista ole kreivi. Enkö mitenkään pääsisi siitä?"
Mutta se näytti väistämättömältä. Illalla poika ja hänen äitinsä istuivat avonaisen ikkunan ääressä keskustellen kauan yhdessä. Cedrik istui penkillä mieliasennossaan, kädet polvilla, somat kasvot ajatustyöstä punoittaen. Isoisä oli lähettänyt noutamaan häntä Englantiin, ja äiti arveli että oli pakko lähteä.
"Sen tähden", äiti sanoi katsellen surullisesti ulos ikkunasta, "sen tähden sinun pitää lähteä, että isä olisi tahtonut niin. Hän rakasti kotiansa ja sitä paitsi on paljon asioita, joita pieni poika ei voi käsittää. Minä olisin itsekäs äiti, jos en antaisi sinun lähteä. Kun vartut vanhemmaksi, niin käsität sen itsekin."
Ceddi pudisti päätään surullisesti. "Minun tulee niin ikävä mr Hobbsia", hän sanoi. "Ja pelkäänpä, että hänkin kaipaa minua niin kuin minä häntä. Minun tulee ikävä heitä kaikkia."
Kun mr Havisham — joka oli kreivi Dorincourtin asianajaja ja lähetetty noutamaan lordi Fauntleroyta Englantiin — tuli seuraavana päivänä heille, niin Cedrik sai kuulla paljon asioita. Mutta häntä ei juuri lohduttanut tieto, että hänestä suureksi tultuaan tulee rikas mies, monien linnojen, suurten puistojen, rikkaiden kaivosten ja laajojen tiluksien omistaja. Hän oli suruissaan ystävänsä, mr Hobbsin tähden ja lähti syvästi masentuneena hänen luoksensa kauppaan heti aamiaisen jälkeen.
Cedrik tapasi hänet lukemassa aamulehteä ja lähestyi häntä totisen näköisenä. Hän tiesi, että mr Hobbs tulisi apealle mielelle kuullessaan, mitä oli tapahtunut, ja matkalla hän oli miettinyt, kuinka sen parhaiten kertoisi.
"Hei!" mr Hobbs sanoi. "Huomenta!"