"Olen iloinen siitä, että saan tutustua teihin", hän sanoi, muistellen niitä sanoja, joita oli kuullut mr Hobbsin pari kertaa käyttäneen, kun hän tervehti juhlallisesti erästä uutta ostajaa. Cedrik oli vakuuttunut siitä, että papille tulisi olla tavallista kohteliaampi.
Mr Mordaunt piti pientä kättä hetken aikaa omassaan ja katsellessaan lapsen kasvoja hän vaistomaisesti hymyili. Jo tänä hetkenä hän ihastui pieneen poikaan — niinkuin ihmiset yleensä hänestä heti pitivät. Ei pojan kauneus eikä sulous häntä eniten ihastuttanut; pojan yksinkertainen luonnollinen herttaisuus antoi hänen pienimmällekin sanalleen miellyttävän ja vilpittömän soinnun. Kun kirkkoherra katseli Cedrikiä, hän unohti että kreivikin oli läsnä. Ei mikään maailmassa ole niin valloittava kuin ystävällinen sydän, ja näytti siltä että tämä hyvä sydän, vaikka se olikin vain lapsen sydän, oli puhdistanut ilman ja levittänyt valoa tähän isoon synkkään huoneeseen.
"Olen hyvilläni että saan tutustua teihin, lordi Fauntleroy", kirkkoherra sanoi. "Te matkustitte pitkän matkan tullaksenne meidän luoksemme. Monet iloitsevat siitä, että te pääsitte hyvin perille."
"Se oli todellakin pitkä matka", Fauntleroy vastasi, "mutta lemmikki, minun äitini, oli kanssani, joten en ollut yksin. Tietysti ei äidin seurassa koskaan ole yksinäistä. Ja laiva oli niin kaunis."
"Käykää istumaan, Mordaunt", kreivi sanoi. Mr Mordaunt istui. Hän katsoi väliin Fauntleroyta ja sitten taas kreiviä.
"On syytä onnitella teidän armoanne", hän sanoi lämpimästi. Mutta kreivin ei näyttänyt tekevän mieli keskustella sen enempää tästä aiheesta.
"Hän on isänsä kaltainen", kreivi sanoi tuimasti. "Toivokaamme, että hän käyttäytyy kunniallisemmin." Ja sitten hän lisäsi: "No, mitä tänään kuuluu, Mordaunt? Kuka on nyt avun tarpeessa?"
Tämä ei kuulostanut niin pahalta kuin mr Mordaunt oli odottanut, mutta kuitenkin hän epäröi hetken ennen kuin aloitti.
"Higgins on puutteessa", hän sanoi "Higgins, joka asuu Edge Farmissa. Hänellä on ollut paljon vaikeuksia. Viime syksynä hän oli itse sairaana ja lapsissa oli tulirokko. En voi sanoa häntä hyväksi vuokramieheksi, mutta hänellä on ollut huono onni ja hän on tietysti monessa suhteessa joutunut ahdinkoon. Nyt häntä rasittaa eniten vuokra. Newick on sanonut hänelle, että jollei hän maksa, hänen täytyy jättää paikkansa; ja sehän olisi hänelle kova isku. Hänen vaimonsa on sairaana ja eilen hän pyysi, että puhuisin teidän kanssanne ja pyytäisin teitä odottamaan. Hän arvelee, että jos te vain annatte hänelle aikaa, hän kyllä selviytyy."
"Niin he kaikki ajattelevat", kreivi sanoi synkän näköisenä.