Fauntleroy meni lähemmäksi. Hän oli koko ajan seisonut isoisän ja vieraan välissä tarkasti kuunnellen. Hän oli äkkiä kiinnostunut Higginsistä. Hän ihmetteli, kuinkahan monta lasta vuokramiehellä oli ja oliko tulirokko heitä pahasti vahingoittanut. Hänen silmänsä olivat selkosen selällään ja osaaottavasti kiintyneet mr Mordauntiin toisten jatkaessa keskustelua.
"Higgins on hyväntahtoinen mies", kirkkoherra sanoi koettaen vahvistaa puhettansa.
"Hän on huononlainen vuokramies", kreivi vastasi, "ja asiat aina retuperällä, on Newick sanonut."
"Hänellä on nyt vaikeat ajat", kirkkoherra sanoi. "Hän rakastaa vaimoaan ja lapsiaan, ja jos talo otetaan häneltä pois, he suorastaan kuolevat nälkään. Mies ei voi hankkia heille ravitsevaa ruokaa, jota he nyt tarvitsevat. Kaksi lapsista on hyvin heikkoina tulirokon jälkeen, ja lääkäri on määrännyt heille viiniä ja herkkuja, joita Higgins ei voi hankkia."
Nyt Fauntleroy tuli vieläkin lähemmäksi.
"Samoin oli Mikaelinkin laita", poika sanoi.
Kreivi hämmästyi hiukan. "Minä unohdin sinut tykkänään!" hän sanoi.
"Unohdin, että huoneessa oli pieni ihmisystävä. Kuka on Mikael?"
Vanhuksen syvät silmät loistivat jälleen mieltymyksestä.
"Hän on Bridgetin mies, joka sairasti kuumetautia", Fauntleroy vastasi. "Hän ei voinut maksaa vuokraansa eikä ostaa viiniänsä ja muuta sellaista. Ja sinä annoit minulle rahaa, jotta saatoin auttaa häntä."
Kreivi rypisti kulmiaan, mutta ei vihasta. Hän katsahti mr
Mordauntiin.
"En tosiaankaan tiedä, millainen tilanomistaja hänestä tulee", kreivi sanoi. "Minä sanoin mr Havishamille, että pojan tuli saada mitä tahtoi — ja näyttää siltä että hän tahtoi vain antaa rahaa kerjäläisille."