"Minäkö!" Fauntleroy huudahti ja puna levisi hänen kasvoillensa. "Kelpaako minun kirjoitukseni? Minä en aina osaa kirjoittaa aivan oikein, jollei minulla ole sanakirjaa tai jotakuta, joka minua neuvoo."
"Kyllä se kelpaa", kreivi vastasi. "Higgins ei kiinnitä huomiota oikeinkirjoitukseen. Minä en pidä ihmisistä niin paljon kuin sinä. Kasta kynäsi musteeseen."
Fauntleroy tarttui kynään ja työnsi sen mustepulloon, sitten hän asettui kirjoittamaan nojautuen pöytään.
"No", hän kysyi, "mitä minun pitää sanoa?"
"Voit sanoa: 'Higgins on toistaiseksi jätettävä rauhaan', ja panet allekirjoitukseksi 'Fauntleroy'", kreivi sanoi.
Fauntleroy kastoi uudelleen kynänsä ja nojautuen käsivarteensa hän rupesi kirjoittamaan. Se oli vaikea, pitkällinen työ, mutta koko hänen sielunsa oli kiintynyt siihen. Hetken perästä kuitenkin kirje oli valmis ja hän ojensi sen isoisälle hymyillen, joskin hiukan levottomana.
"Luuletko sen kelpaavan?" hän kysyi. Kreivi katseli sitä, ja hänen suupielensä vavahtelivat.
"Kyllä kelpaa", hän vastasi "Higgins on täysin tyytyväinen." Ja hän ojensi paperin mr Mordauntille. Mr Mordaunt näki seuraavan kirjoituksen: —
'Rakas mr Newik olka hyvä jätäkä mr higins toistaseks rauhan nin olen kitolinen
kunnioituksella Fauntleroy.'