"Mr Hobbs lopetti aina näin kirjeensä", Fauntleroy sanoi, "ja minä arvelin parhaaksi sanoa 'olkaa hyvä'. Onko 'toistaiseksi' oikein kirjoitettu?"
"Ei se aivan oikein ole", kreivi vastasi.
"Sitä minä pelkäsinkin", Fauntleroy sanoi. "Minun olisi pitänyt kysyä. Se on aina varminta. Kirjoitan sen uudestaan."
Ja hän kirjoitti sen uudestaan aivan kunnioitusta herättävällä tavalla ja kysyi varovaisuuden vuoksi kreiviltä sanojen oikeinkirjoitusta.
Kun mr Mordaunt lähti pois, hän otti kirjeen mukaansa, ja jotakin muutakin hän vei mukanaan nimittäin ilon tunteen ja enemmän toivoa kuin hänellä koskaan oli ollut palatessaan tietä pitkin käynneiltään Dorincourtin linnasta.
Kun hän oli mennyt, niin Fauntleroy, joka oli saattanut hänet ovelle, tuli takaisin isoisän luo.
"Saanko nyt mennä lemmikin luo?" hän sanoi. "Luulen että hän odottaa."
Kreivi oli hetken ääneti.
"Tallissa on jotakin, mikä sinun pitää ensin nähdä", hän sanoi.
"Soita kelloa."
"Niinkuin tahdot", Fauntleroy sanoi hieman punastuen, "olen hyvin kiitollinen; mieluummin katsoisin sitä kuitenkin vasta huomenna. Hän odottaa minua koko ajan."