"Olkoon menneeksi", kreivi vastasi. "Käsketään vain valjastaa."
Sitten hän lisäsi kuivasti:
"Se on poni."
Fauntleroy veti syvälle henkeään.
"Poni!" hän huudahti. "Kenen poni se on?"
"Sinun", kreivi vastasi.
"Minunko?" pikkupoika huusi. "Minunko — niin kuin kaikki ne lelut yläkerrassa?"
"Niin kyllä", isoisä sanoi. "Tahdotko nähdä sen? Käskenkö, että tuovat sen tänne ulkopuolelle?"
Fauntleroyn posket tulivat yhä punaisemmiksi.
"En ole ikinä osannut edes kuvitella että saisin ponin!" hän sanoi. "En ikinä. Kuinka iloiseksi lemmikki tulee. Sinähän annat minulle ihan kaikkea, eikö niin?"
"Tahdotko nähdä sen?" kreivi kysyi.