"Niin, kreivi", sanoi mies, ja hänen päivettyneille kasvoilleen levisi puna. "Mr Newick sanoi, että nuori lordi on ollut niin ystävällinen että on puhunut minun puolestani, ja minä mielelläni tahtoisin kiittää häntä, jos se on sallittua."
Ehkäpä hän oli ihmeissään nähdessään, kuinka pieni se poika oli, joka viattomuudessaan oli niin paljon hänelle tehnyt ja joka seisoi siinä ja katseli häntä samalla tavoin kuin joku hänen vähemmän onnellisista lapsistaan olisi tehnyt — silminnähtävästi lainkaan ymmärtämättä omaa merkitystään.
"Minun on niin paljosta teitä kiittäminen, lordi", hän sanoi, "niin paljosta. Minä…"
"Oi", Fauntleroy sanoi, "minä kirjoitin vain kirjeen. Isoisä sen teki. Tiedättehän kuinka hyvä hän on kaikille. Onko mrs Higgins nyt terve?"
Higgins näytti olevan aivan suunniltaan. Hän oli hämmästynyt kuullessaan jaloa kreiviä kuvattavan hyväntahtoiseksi ja rakastettavaksi.
"Minä — niin kyllä, lordi", hän sopersi, "vaimoni on nyt parempi, kun hän pääsi huolistaan. Suru painoi häntä."
"Se ilahduttaa minua", Fauntleroy sanoi. "Isoisä oli hyvin suruissaan, kun teidän lapsissanne oli tulirokko, ja niin minäkin olin. Hänelläkin on ollut lapsia. Niinkuin tiedätte, minä olen hänen poikansa pieni poika."
Higgins oli aivan ällistynyt. Hän arveli varmimmaksi ja hienotunteisemmaksi olla katsomatta kreiviin, sillä tiedettiin aivan hyvin, millaiset hänen isälliset tunteensa poikiaan kohtaan olivat olleet. Kreivi oli nähnyt heidät noin kahdesti vuodessa, ja kun he olivat sairaina, hän lähti heti Lontooseen päästäkseen lääkärien ja sairaanhoitajien aiheuttamista hankaluuksista. Kreivin hermot olivat sen tähden hiukan kireällä ja hänen silmänsä tuikkivat tuuheiden kulmakarvojen alta, kun hänen sanottiin välittävän pienistä tulirokkopotilaista.
"Katsokaas, Higgins", kreivi sanoi pilkallisesti hymyillen, "te olette erehtynyt minun suhteeni. Fauntleroy ymmärtää minua. Jos tahdotte kuulla luotettavan arvostelun minun luonteestani, kääntykää hänen puoleensa. Astu vaunuihin, Fauntleroy."
Fauntleroy hyppäsi vaunuihin, jotka lähtivät vierimään pois vihreätä tietä pitkin, ja vielä kun ne olivat jo kääntyneet kulmauksesta valtatielle, kreivi hymyili pilkallisesti.