"Kyllä, kyllä", mr Hobbs vastasi, "me maalasimme heidät mustiksi ja kirjaviksi. Ja se oli oikein tehty!"
Cedrik punastui tukanrajaa myöten. Eläissään hän ei ollut joutunut mistään asiasta näin hämilleen. Hiukan hän myös pelkäsi mr Hobbsin puolesta.
"Te sanoitte", Cedrik jatkoi, "ettette sallisi kenenkään heistä istua edes laatikollanne".
"Niinpä sanoinkin", mr Hobbs vastasi varmasti, "ja minä ajattelin niinkuin sanoin. Yrittäköönpä vain joku niin —!"
"Mr Hobbs", Cedrik sanoi, "nyt yksi heistä istuu teidän laatikollanne!"
Mr Hobbs hyökkäsi ylös tuolistansa.
"Mitä!" hän huudahti.
"Niin", Cedrik sanoi ujosti, "minä olen yksi heistä — taikka tulen siksi. En tahdo salata teiltä mitään."
Mr Hobbs näytti levottomalta ja meni tarkastamaan lämpömittaria.
"Kuumuus on kai noussut päähäsi!" hän huudahti ja kääntyi tarkastamaan nuoren ystävänsä kasvoja. "On kuuma päivä! Kuinka sinä jaksat? Tunnetko missään kipua? Kauanko sitä on kestänyt?"