Hän tunnusteli suurella kädellään pojan päätä — ja tuli vielä enemmän hämilleen.
"Kiitos", Cedrik sanoi, "minä voin hyvin. Ei minun päätäni mikään vaivaa. Valitettavasti se, minkä olen teille sanonut, mr Hobbs, on totta. Sen tähden Mary tuli noutamaan minua. Mr Havisham kertoi sen äidille ja mr Havisham on asianajaja."
Mr Hobbs lysähti tuolilleen ja pyyhki nenäliinalla otsaansa.
"Toinen meistä on saanut auringonpistoksen!" hän huudahti.
"Ei kumpainenkaan", Cedrik sanoi. "Meidän pitää katsoa asiaa parhaalta puolelta, mr Hobbs. Mr Havisham tuli Englannista asti kertomaan sen meille. Isoisäni lähetti hänet."
Mr Hobbs loi tuijottavan katseen pojan viattomiin kasvoihin.
"Kuka on sinun isoisäsi?" hän kysyi.
Cedrik pisti kätensä taskuun ja veti varovasti esiin paperinpalasen, johon hän oli kirjoittanut jotakin pyöreällä säännöttömällä käsialallaan.
"Minun on niin vaikea muistaa sitä ja siksi kirjoitin sen tähän", hän sanoi. Ja sitten hän luki hitaasti: "John Arthur Molyneux Errol, Dorincourtin kreivi. Tämä on hänen nimensä ja hän asuu linnassa — luullakseni kahdessa tai kolmessakin linnassa. Ja minun isäni oli hänen nuorin poikansa. Ei minusta olisi tullut kreiviä, jollei isä olisi kuollut, eikä isästäkään, jolleivät hänen molemmat veljensä olisi kuolleet. Mutta he kuolivat kaikki eikä elossa ole muita miespuolisia jälkeläisiä kuin minä, ja minusta tulee kreivi. Ja isoisä on lähtenyt noutamaan minua Englantiin."
Mr Hobbsin tuli yhä kuumempi. Hän pyyhki otsaansa sekä paljasta päälakeansa ja hengähti syvään. Vähitellen hän huomasi, että jotakin merkillistä oli tapahtunut. Mutta katsellessaan puulaatikolla istuvaa poikaa, joka näytti viattomalta ja vakavalta, hän huomasi, ettei tämä ollut lainkaan muuttunut, vaan oli aivan samanlainen kuin ennenkin. Hän oli sama herttainen ja rohkea poika, musta takki yllä ja punainen kaulaliina kaulassa. Mr Hobbs joutui aivan suunniltaan kuunnellessaan pitkää sukuluetteloa. Häntä hämmensi vielä sekin seikka, että Cedrik puhui tästä kaikesta aivan luonnollisena ja yksinkertaisena asiana huomaamatta itse, miten ihmeellistä se oli.