"Enpä luule", kreivi vastasi kuivasti. "Hän on hyvin sievä poika. Me olemme hyviä ystäviä. Hän luulee, että minä olen herttaisin ja helläluontoisin kaikista hyväntekijöistä. Minun täytyy tunnustaa sinulle, Constantia — sillä sinä tulisit joka tapauksessa sen huomaamaan — että olen vähällä muuttua hänen tähtensä vanhaksi narriksi!"
"Mitä hänen äitinsä ajattelee sinusta?" lady Lorridaile kysyi suoraan tapaansa.
"En ole kysynyt", kreivi vastasi hiukan äkäisesti.
"No", lady Lorridaile sanoi, "minä olen alusta alkaen suora sinua kohtaan, Molyneux, ja sanon, etten hyväksy sinun käytöstäsi ja aion käydä tervehtimässä mrs Errolia niin pian kuin mahdollista, ja jos tahdot ruveta riitelemään minun kanssani, on parasta, että teet sen heti. Sen johdosta, mitä olen kuullut tästä nuoresta olennosta, olen tullut siihen vakaumukseen, että lapsi saa olla äidilleen kiitollinen kaikesta. Aina Lorridaileen asti on kuulunut, että sinun köyhät alustalaisesi ihailevat häntä."
"He ihailevat poikaa", kreivi sanoi nyökäyttäen päätään Fauntleroyhin päin. "Mitä mrs Erroliin tulee, hän on sievä pieni nainen. Olen kiitollisuudenvelassa hänelle siitä, että hän on antanut pojalle paljon kauneutta, ja voithan mennä tervehtimään häntä, jos sinua haluttaa. Ainoa mitä vaadin, on se, että hän jää Court Lodgeen, etkä sinä saa koettaa houkutella minua hänen luoksensa", ja hän näytti jälleen vihaiselta.
"Mutta hän ei vihaa mrs Errolia yhtä paljon kuin ennen, ja se riittää minulle", lady Lorridaile sanoi myöhemmin sir Harrylle. "Hän on tullut aivan toiseksi mieheksi, ja vaikka se epäilyttävältä tuntuukin, Harry, niin luulen että hän muuttuu inhimilliseksi rakkaudesta viattomaan, herttaiseen pikkupoikaan. Lapsihan todellakin rakastaa häntä — nojautuu hänen tuoliinsa ja polveensa. Kreivin omat pojat olisivat uskaltaneet tällaista yhtä vähän kuin paeta tiikerin turviin."
Seuraavana päivänä hän meni tervehtimään mrs Errolia. Palattuansa hän sanoi veljelleen:
"Molyneux, hän on herttaisin nainen mitä milloinkaan olen nähnyt! Hänen äänensä on kuin hopeakello ja häntä sinun tulee kiittää siitä, mitä poika on. Hän on antanut pojalle enemmän kuin kauneutensa, ja sinä erehdyt suuresti, kun et koeta pyytää häntä tulemaan luoksesi ja pitämään huolta sinusta. Minä aion pyytää häntä Lorridaileen."
"Hän ei jätä poikaa", kreivi vastasi.
"Minä tahdon tietysti pojankin", lady Lorridaile sanoi nauraen.