"Miksi te katselette poikaa noin!" hän huudahti äreästi. "Te olette kaiken iltaa katsonut häntä. Kuulkaa mr Havisham, miksi te katselette poikaa ja tähystelette häntä kuin mikäkin pahanilman lintu? Mitä teidän uutisillanne on tekemistä lordi Fauntleroyn kanssa?"
"Kreivi hyvä", mr Havisham sanoi, "en tahdo haaskata sanoja. Juuri lordi Fauntleroyta uutiseni koskevat. Ja jos meidän on uskottava niitä — niin tässä meidän edessämme ei lepää lordi Fauntleroy, vaan ainoastaan kapteeni Errolin poika. Todellinen lordi Fauntleroy on teidän poikanne Bevisin poika ja oleskelee tällä hetkellä eräässä ravintolassa Lontoossa."
Kreivi tarttui molemmin käsin tuolin käsinojaan niin lujasti, että käsien suonet äkkiä paisuivat. Samaten hänen otsasuonensa kohosivat ja hänen ankarat, vanhat kasvonsa kävivät tuhkanharmaiksi.
"Mitä te tarkoitatte?" hän huudahti. "Te olette mieletön! Kuka sellaista on valehdellut?"
"Jos se on valhe", mr Havisham vastasi, "niin se on tuskastuttavasti totuuden kaltainen. Eräs nainen tuli tänä aamuna asuntooni. Hän sanoi, että teidän poikanne Bevis meni naimisiin hänen kanssaan Lontoossa kuusi vuotta sitten. Hän näytti minulle vihkitodistuksen. Vuoden naimisissa oltuaan he joutuivat riitaan ja Bevis maksoi hänelle, jotta sai hänet pois luotaan. Hänellä on viiden vuoden ikäinen poika. Hän itse on amerikkalainen, alhaisesta säädystä — oppimaton ihminen — ja vasta äskettäin hän on älynnyt, mitä oikeuksia hänen pojallaan on. Hän kysyi eräältä lakimieheltä neuvoa ja sai siten tietää, että hänen poikansa todella on lordi Fauntleroy ja Dorincourtin kreivikunnan perillinen, ja nyt hän tietysti tahtoo, että hänen vaatimuksensa otetaan huomioon."
Kiharapää keltaisella silkkityynyllä liikahti. Syvä uninen huokaus pääsi avonaisilta huulilta ja pikku poika kääntyi unissaan, mutta levottomuudesta tai epämukavuudesta se ei tapahtunut. Ei näyttänyt lainkaan siltä kuin hänen untansa olisi häirinnyt se tosiasia, että häntä pidettiin pienenä anastajana tai ettei hän ollutkaan lordi Fauntleroy eikä koskaan tulisikaan Dorincourtin kreiviksi. Hän käänsi vain punoittavia kasvojaan ikäänkuin antaen vanhukselle, joka vakavana niihin tuijotti, tilaisuuden paremmin nähdä ne.
Kauniit, ankarat, vanhat kasvot olivat kalman kalpeat. Katkera hymy kuvastui niistä.
"Minä en uskoisi sanaakaan tästä", hän sanoi "jollei koko asia olisi niin halpamainen ja hävytön, että se on aivan mahdollinen poikani Bevisin nimen yhteydessä. Se on aivan Bevisin tapaista. Hänestä meillä oli aina häpeää. Heikko, epäluotettava, rietas konna halpamaisine haluineen hän oli — minun poikani ja perilliseni, Bevis, lordi Fauntleroy. Sanoittehan, että nainen on oppimaton, raaka ihminen?"
"Minun täytyy tunnustaa, että hän tuskin osasi kirjoittaa omaa nimeään", asianajaja vastasi. "Hän on täydellisesti sivistymätön ja ilmeisesti voitonhimoinen. Ei hän muusta välitäkään kuin rahasta. Hänen karkeat piirteensä ovat tavallaan kauniit, mutta —"
Asianajaja keskeytti puheensa inhoa ilmaisevalla liikkeellä.