Kun neiti Amelia tuli sisarensa neiti Minchinin lähettämänä katsomaan, mitä lapsi hommaili, hän ei saanut ovea auki.
— Olen lukinnut sen, sanoi outo pehmoinen lapsenääni huoneesta. — Olisin mielelläni aivan yksin, jos sallitte.
Neiti Amelia oli pieni, paksu, jokseenkin yksinkertainen nainen, joka suuresti kunnioitti sisartaan. Oikeastaan hän oli sisaruksista parempiluontoinen, mutta hän ei koskaan ollut neiti Minchinille tottelematon.
Hän laskeutui portaita melko levottoman näköisenä.
— En ole koskaan nähnyt niin merkillistä, pikkuvanhaa lasta! hän toimitti. — Hän on sulkeutunut huoneeseensa eikä päästä ääntäkään.
— Paljon parempihan se on kuin jos hän kirkuisi ja potkisi niin kuin muutamat tekevät, vastasi neiti Minchin. — Luulin, että hänen kaltaisensa hellitelty lapsi panisi koko talon ylösalaisin. Jos koskaan lapsi on saanut kaiken mitä tahtoo, niin ainakin tämä.
Ylhäällä lukitussa huoneessa istuivat Saara ja Emily lattialla tuijottaen kadunkulmaukseen, johon ajopelit olivat hävinneet kapteeni Crewen heittäessä lentosuukkosia ja viittaillessa jäähyväisiksi aivan kuin hänen olisi ollut mahdotonta ollenkaan lakata.
RANSKANTUNTI
Kun Saara seuraavana aamuna astui koulusaliin, kaikki katselivat häntä suurin uteliain silmin. Kaikki oppilaat, Lavinia Herbertistä alkaen, joka oli lähes kolmetoistavuotias ja piti itseään täysikasvuisena, Lottie Leghiin saakka, joka äsken oli täyttänyt neljä vuotta ja jota pidettiin koulun vauvana, olivat jo kuulleet hänestä yhtä ja toista. He tiesivät varsin hyvin, että hän oli neiti Minchinin "mallioppilas" ja että häntä pidettiin koko laitoksen suosituksena. Olivatpa muutamat heistä nähneet vilahdukselta hänen ranskalaisen kamarineitonsa Marietten, joka oli saapunut edellisenä iltana. Lavinian oli onnistunut Saaran huoneen ohi kulkiessaan nähdä avoimesta ovesta, kuinka Mariette avasi äsken kaupasta tulleen laatikon.
— Se oli täynnä pitsireunaisia alushameita! hän kuiskasi ystävälleen Jessielle istuessaan kumarruksissa maantietokirjansa ääressä. — Minä näin, kuinka hän levitteli niitä. Kuulin neiti Minchinin sanovan Amelialle, että on naurettavaa antaa lapselle niin kallisarvoisia vaatteita. Minun äitini sanoo, että lasten pitää olla yksinkertaisesti puettuja. Yksi noista alushameista on hänellä nyt yllään; näin sen, kun hän istuutui.