— Ei, hän luulee minun nukkuvan. Älä liikahda. Aniharvoin neiti Minchin kiipesi portaita ylös asti.
Saara muisti hänen tehneen sen ainoastaan kerran ennen. Mutta nyt hän oli kylliksi vihoissaan tullakseen perille saakka ja tuntui siltä, kuin hän olisi ajanut Beckyä takaa.
— Sinä hävytön, epärehellinen penikka, he kuulivat hänen kirkuvan. — Keittäjätär sanoo, että hän alinomaa kaipaa jotakin.
— En minä ottanut sitä, nyyhkytti Becky. — Nälkä minulla kyllä oli, mutta en minä ottanut, en!
— Ansaitsisit joutua vankilaan! Näpistelet ja varastat. Kokonaisen lihavanukkaan!
— En minä ottanut sitä, nyyhkytti Becky. — Olisin kyllä voinut syödä kokonaisen — mutta minä en ole edes katsellut sitä.
Neiti Minchin oli aivan tukehtua kiukusta ja rasituksesta kiivetessään ylös jyrkkiä portaita. Lihavanukas oli aiottu hänelle itselleen illalliseksi.
— Älä valehtele! Mene huoneeseesi heti paikalla.
Sekä Saara että Ermengarde kuulivat läjähdyksen, sitten he kuulivat Beckyn juosta kopsuttavan ylös portaita huoneeseensa. He kuulivat, kuinka hän pani oven kiinni, ja ymmärsivät, että hän heittäytyi vuoteeseen.
— Olisin jaksanut syödä kaksikin, mutta en ottanut palastakaan. Keittäjätärhän sen antoi poliisilleen! he kuulivat Beckyn nyyhkyttävän pielukseensa.