Saara katseli ympärilleen huoneessa.
— Ei täällä näy olevan paljon pöydälle panemista, hän sanoi hiukan nauraen.
Samassa hän näki jotakin lattialla ja nosti sen ylös. Se oli Ermengarden punainen liina.
— Tässä on liina, hän sanoi. — Tiedän, ettei hän ole siitä pahoillaan. Saamme siitä kauniin punaisen pöytäliinan.
He vetivät esille vanhan pöydän ja peittivät sen liinalla. Punainen väri on sangen lämmin ja miellyttävä. Se teki huoneen melkein kalustetun näköiseksi.
— Kuinka kaunis olisikaan punainen matto lattialla, huokasi Saara. — Kuvitellaan, että meillä on sellainen.
Hän katseli paljasta lattiaa ihaillen. Mielikuvituksessaan hän jo oli pannut maton siihen.
— Kuinka pehmoinen ja paksu se on! Becky kuuli hänelle niin tutun naurun. Ja Saara nosti jalkaansa ja asetti sen varovaisesti alas taas aivan kuin hän olisi tuntenut maton sen alla.
— Niin on! sanoi Becky katsellen häntä juhlallisena ja ihastuksissaan. — Hän oli aina juhlallinen.
— Mitä me nyt keksimme? sanoi Saara ja seisoi hiljaa varjostaen kädellään silmiänsä. — Kyllä se selviää, kunhan vähän tuumin ja odotan. Noitaukko neuvoo minua, hän lisäsi lempeästi ja hartaasti.