Silloin Ermengarde keksi jotakin loistavaa:
— Minä sanon sinulle jotakin, Saara! Leikitään, että sinä olet prinsessa ja että tämä on kuninkaallinen juhla.
— Mutta sehän on sinun juhlasi, sanoi Saara. — Sinun pitää olla prinsessa, ja me olemme sinun hovineitojasi.
— Voi, en minä osaa! esteli Ermengarde. — Minä olen liian lihava enkä tiedä, miten pitää käyttäytyä. Sinä saat olla prinsessa.
— No niin, jos sinä tahdot, sanoi Saara.
Mutta yhtäkkiä hän tuli ajatelleeksi jotain muuta ja juoksi ruosteisen kamiinan luo.
— Kamiinassa on koko joukko paperia ja muuta roskaa, hän sanoi. — Jos me sytytämme ne, niin saamme leimuavan tulen muutamiksi minuuteiksi, ja meistä tuntuu, että meillä on oikea takkavalkea.
Hän sytytti romun palamaan; tuli leimahteli ja valaisi koko huoneen. Hän hymyili seistessään siinä leimuavan tulen valossa.
— Eikö kaikki näytä aivan toisenlaiselta? hän kysyi. — Nyt me aloitamme juhlan.
Hän osoitti tien pöytään ja teki armollisen kädenliikkeen Ermengardelle ja Beckylle. Hän eli kokonaan haaveessaan.