Hän alkoi itse syytää kaikkea koriin ja huomasi Ermengarden uudet kirjat.
— Ja sinä — hän huusi Ermengardelle — olet ottanut uudet kauniit kirjasi tänne ullakkokoppiin! Ota ne ja mene takaisin vuoteeseesi. Saat maata siinä koko huomisen päivän, ja minä kirjoitan isällesi. Mitä hän sanoisi, jos tietäisi, missä olit tänä iltana?
Samassa hän huomasi jotain erikoista Saaran totisessa vakavassa katseessa ja kääntyi kiivaasti tämän puoleen.
— Mitä sinä ajattelet? Miksi katsot minuun tuolla tavalla?
— Minä mietin, vastasi Saara aivan samoin kuin hän oli vastannut tuona merkillisenä päivänä kouluhuoneessa.
— Mitä sinä mietit?
Tämä muistutti paljon kohtausta kouluhuoneessa. Saara ei käyttäytynyt mitenkään nenäkkäästi. Hän oli ainoastaan murheellinen ja levollinen.
— Minä mietin, hän sanoi hiljaisella äänellä, — mitä minun isäni sanoisi, jos tietäisi, missä minä olen tänä iltana.
Neiti Minchin raivostui kuten hän oli ennenkin raivostunut, ja hänen kiukkunsa purkaantui niin kuin ennenkin hyvin hillittömällä tavalla.
— Sinä hävytön, niskoitteleva lapsi! Kuinka sinä uskallat?