— Tuolla pienokaisella on todellakin prinsessan eleet, hän tuumi. Mariette oli tosiaankin hyvin ihastunut uuteen pieneen emäntäänsä ja tyytyväinen paikkaansa.
Kun Saara oli istunut koulusalissa oppilaiden tarkastamana muutamia minuutteja, neiti Minchin koputti arvokkaasti pöytään.
— Nuoret neidit, hän lausui, — tahdon esittää teille uuden toverinne. Kaikki pienet tytöt nousivat paikoiltaan ja Saara nousi myös. — Toivon, että olette oikein ystävällisiä Saara Crewelle; hän on äsken tullut luoksemme kaukaa, Intiasta saakka. Kun tunti on lopussa, voitte tutustua toisiinne.
Oppilaat kumarsivat juhlallisesti, Saara niiasi; sitten he istuutuivat ja katselivat taas toisiansa.
— Saara, sanoi neiti Minchin opettajatarmaiseen tapaansa, — tule tänne luokseni.
Hän oli ottanut kirjan pöydältä ja selaili sitä. Saara totteli.
— Koska isäsi on ottanut sinulle ranskalaisen kamarineitsyen, aloitti opettajatar, — niin otaksun, että hän toivoo sinun erikoisesti oppivan ranskaa.
Saara tunsi itsensä hieman epävarmaksi.
— Luulen, että isä otti hänet siksi, että — uskoi minun pitävän hänestä, hän sopersi.
— Pelkään, että olet hyvin hemmoteltu lapsi, arveli neiti Minchin happamesti hymyillen, — ja että aina olet kuvitellut tapahtuvan niin taikka näin siitä syystä, että pidät siitä. Minä luulen kuitenkin, että isäsi toivoo sinun oppivan ranskaa.