Jos Saara olisi ollut vanhempi tai jos hän ei olisi pitänyt kohteliaisuutta ihmisiä kohtaan niin tärkeänä, hän olisi helposti voinut antaa selityksen. Mutta kun nyt asian laita oli niin kuin se oli, hän tunsi punastuvansa. Neiti Minchin oli hyvin ankara ja kunnioitusta herättävä henkilö, ja koska hän näytti varmasti otaksuvan, ettei Saara ollenkaan osannut ranskaa, niin Saarasta tuntui melkein epäkohteliaalta oikaista häntä.
Oikeastaan Saara ei muistanut sellaista aikaa olleenkaan, jolloin hän ei olisi osannut ranskaa. Hänen isänsä käytti usein sitä kieltä puhuessaan hänelle jo silloin, kun hän oli aivan pieni. Saaran äiti oli kotoisin Ranskasta, ja kapteeni Crewe piti hänen kielestään; siitä johtui, että Saara aina oli kuullut puhuttavan ranskaa ja oli siihen hyvin perehtynyt.
— Minä — minä en ole koskaan opetellut ranskaa, alkoi Saara ujosti selitellä, — mutta, mutta —
Neiti Minchin ei itse osannut ranskaa, ja hän teki aina parhaansa salatakseen tämän harmillisen tosiasian. Siksi hänen ei nytkään tehnyt mieli pohtia asiaa sen enempää eikä antaa vastatulleen pienen oppilaan viattomilla kysymyksillään ehkä paljastaa hänen taitamattomuuttansa.
— Hyvä on, hän sanoi kylmän kohteliaasti. — Jollet ole opetellut ranskaa, niin sinun täytyy heti aloittaa. Ranskan kielen opettaja, monsieur Dufarge, on muutaman minuutin perästä täällä. Ota tämä kirja ja tutki sitä, kunnes hän tulee.
Saaran poskia poltti. Hän meni takaisin paikalleen ja avasi kirjan. Hän katseli totisena ensimmäistä sivua. Hän tiesi, että olisi rumaa nauraa, eikä hän mitenkään tahtonut käyttäytyä sopimattomasti. Mutta hänestä tuntui hullunkuriselta tutkia sivua, jossa kerrottiin, että "le père" merkitsee "isä" ja "la mère" merkitsee "äiti".
Neiti Minchin katsahti tutkivasti häneen.
— Näyttää melkein siltä kuin olisit pahoillasi. Minusta on todellakin ikävää, ettet pidä ranskan oppimisesta.
— Kyllä minä siitä paljon pidän, vastasi Saara, — mutta —
— Et saa sanoa mutta, kun sinun käsketään tehdä jotakin, keskeytti neiti Minchin. — Lue kirjaasi!